22.12. Hiisi taajamassa, ilmaisut ulottumattomista

Treenattiin Espoossa Saarnilaakson koulun ympäristössä. Työskentely liinassa. Hiisillä kolme maalia, joista yksi umpipiilo (hiekkalaatikko), toinen puskassa koulun seinustalla ja kolmas puuterassin sisäpuolella, johon koira ei nähnyt eikä päässyt. Hajut tuntuivat liikkuvan hyvin, ja koira napsi maalit vaivattomasti yksi kerrallaan.

Junabongausta treenin jälkeen.

Plussat & miinukset

+ hyvä motivaatio, fokus ja keskittyminen asiaan

+ hyvä työstö, pointtaus ja itsevarma ilmaisu

+ ei vaikeuksia tehdä päätöstä rullan nostosta

– viimeisellä maalilla yritti rullan luovutuksessa jäädä vähän kauas minusta

Hiisi: ilmaisu taajamassa, maali ylhäällä

 

Treeneistä ei ole kuvaa, mutta päivällä otin pari. Ei jumankekka, mikä turilas se onkaan :O. Urheasti aion yrittää pitää sen pitkässä karvassa tämän talven. Tässä ruskea karva näyttää huopaiselta, mutta oikeasti sillä on aika hyvät ja helpot narut.

Tiistai-iltana 8.12. oltiin rullakoiraporukan taajamatreenissä Espoonlahdessa. Paikassa oli jonkin verran trafiikkia, lähinnä koiranulkoiluttajia ja liikuntahallin kulkijoita. Treenin teemoja olivat liinassa etsiminen ja korkealla olevan maalihenkilön ilmaisut (kiintorulla).

Treeni

Ensimmäinen maali (Merja) istui pimeän leikkikentän reunalla sijaitsevan kiipeilytelineen päällä. Heti lähdössä keskittyminen oli hyvää, vaikka lähtöpaikka oli koirankusinen piennar. Löydöllä Hiisi nousi telinettä vasten, pointtasi hyvin ylös ja pyrki lähelle. Pienen piippauksen jälkeen nosti rullan.

Toinen maali (Laura) makasi selällään reilun metrin korkeudessa kivimuurin päällä n. 20 metriä koulurakennuksesta. Nopea reaktio, mutta tarkennus vei hetken, kun haju ”katosi” muurin toisella puolella. Hiisi taisi lopulta bongata maalin silmällä, pomppasi muurin päälle nostamaan rullan. Näytölle mennessä ei enää hypännyt muurille vaan nousi muuria vasten.

Kolmas maali (Tanja) istui koulun betonimuurilla. Hiisi nousi muuria vasten, pointtasi taas hyvin ylös ja nosti rullan.

Plussat ja miinukset

+ Kaikissa ilmaisuissa Hiisi pointtasi vahvasti tai pyrki mahdollisimman lähelle maalia ennen rullannostoa. (Loikka muurin päällä maanneen maalimiehen luo!)

+ Rullannostossa ei jäänyt liian pitkäksi aikaa odottamaan suorapalkkaa vaan nosti nopeasti, kun oli pointannut ja tiesi, ettei pääse perille asti.

+ Keskittyi erinomaisesti työskentelyyn, vaikka taajamaetsinnästä ja liinassa etsimisestä on vasta hyvin vähän kokemusta.

+ Palkkaantui erittäin hyvin märkäruuasta maalimiehillä ja loppupalkkana & ekan maalin jälkeen jalkapallosta.

– Keskeytti ensimmäisellä maalimiehellä palloleikin hetkeksi ja jäi katselemaan, kun vierestä kulki koiranulkoiluttajia.

Muuta

Jäljesteli asfaltilla ja nurmella erittäin innokkaasti treeniporukan jälkiä (toisen ja kolmannen maalin välissä). Jäljesti jopa pistot, joita oli tehty, kun oli käyty tsekkaamassa mahdollisia piiloja.

Treenipäiväkirja

Jokapäiväisistä kuulumisista kirjoittaminen tuntuu turhalta, kun arki on niin samanlaista päivästä toiseen. Lenkkeillään, touhuillaan kaikenlaista ja treenataan. Niistä pikkujutuista tulee sitten kertoiltua Facebookissa. Oma mielenkiintoni on eniten suuntautunut pelastuskoirajuttuihin, joten jatkossa pyrin kirjoittamaan joka treenistä ainakin jotain. Blogin ideana on siis vastedes palvella lähinnä minua itseäni treenipäiväkirjan muodossa. Monesti treeniblogit taitavat olla sellaisia, joita pääsee lukemaan vain kutsuttuna, mutta ehkäpä sellainen ei ole tarpeen.

Juuri päättyneen kauden Hiisi treenasi raunioilla. Kaikki treenit tehtiin suorapalkalla, koska halusin keskittyä hajun loppuun saakka työstämiseen ja siihen, että koira tekisi kaikkensa päästäkseen maalin luo. Hiisi toimikin mukavan itsenäisesti ja työsti hajut loppuun. Lieveilmiönä saatiin kuitenkin ongelmia  rako- ja umpipiilojen ilmaisuissa. Koiran päähän syntyi ehkä liiankin vahvaksi ajatus suorapalkasta. Kun palkkaa ei tullutkaan, tuli suuri hämmennys. Hiisi kokeili kaikenlaista, mutta ei vain putkiaivoissa syttynyt ajatusta, että ilmaisuakin voisi kokeilla. Metsässä ilmaisut ovat onneksi kuitenkin edelleen toimineet vanhaan malliin, kun niitä on siellä esimerkiksi pressuilla peitettyjen maalien kanssa testailtu.

Hiisi etsimässä Korson raunioradalla viime kesänä. (c) Leena V

Tämän hetken treenisuunnitelma Hiisin kanssa on siis treenata niin, että ilmaisutreenien pääpaino on joko itsenäisyydessä tai rako- ja umpipiiloissa. Itsenäisyystreeneissä pointtina voi olla vaikkapa erityisen pitkä ilmaisuetäisyys, näköyhteyden puute tai esimerkiksi minun liike koirasta poispäin ilmaisun aikana. Jos treenipaikasta löytyy umppareita, rakopiiloja tai sopivan helppoja korkeita piiloja, ilmaisua on tarkoitus palautella mieleen niin, että olen aluksi itse melko lähellä koiraa, kun se tekee päätöksen aloittaa ilmaisun. Siinäkin etäisyyttä aletaan pidentää nopeasti, kun homma alkaa sujua minun läsnäollessani.

Yolan kanssa meillä on irtorulla-tekniikalla kasattu ilmaisuketju lyhyen matkan päästä aika kivasti paketissa, mutta jostain syystä ilmaisun siirtäminen metsään on tuottanut suuria vaikeuksia. En ole keksinyt, mikä siellä mättää. Prakaako ilmaisuketjuun keskittyminen, kun mieli ja nenä haluavat niin kovasti etsimään? Ajatus etsimisestä on niin valtavan motivoivaa ja jopa ylivireeseen kohottavaa, että ilmaisuketjun vahvuus ei vain vielä riitä? Erityisen hankalaksi on havaittu tilanne, jossa löytöä edeltää pienikin määrä etsimistä ja nenänkäyttöä. Hyviä treenejä on toistaiseksi saatu siten, että ensin on tehty ketju maali näkösällä. Sitten maalia on toisto toistolta siirretty enemmän piiloon. Lopulta koira on tehnyt virheettömästi ilmaisun, jossa se lähetetään jopa metsän puolelle. Ehkäpä erityisen hidas ja huolellinen eteneminen on tässä kohtaa avain onnistumiseen.

Hiisi & Yola lokakuussa 2015

Ihmetellään siis sitä, pakitetaan pari askelta ja edetään varovasti askel askeleelta. Jos hyvin käy, Yola jää piakkoin äitiyslomalle. (Ja ei. Isä ei suinkaan ole tuo kuvassa herkistelevä kotoinen kikkarapäämme.) Jos pikku stabynaattoreita on tuloillaan, niin niiden isäpappa on sitten tämä. Ultrakuvaa ihmetellään (toivottavasti blogissakin) viikon päästä!

Hiisin torstaipalautus & Yolan rullailut

Viime torstaina Hiisi teki palauttavana treeninä kaksi ilmaisua. Hyvin meni ja lujaa. Kovasta vauhdista huolimatta jarrutti aina hyvin ennen maalimiestä. Kerran oli ehkä koskettanut ihan kevyesti kuonolla tai sitten kaulassa roikkuva rulla kosketti maalimiestä.

Yolan kanssa ollaan paneuduttu rullatreeneihin sekä tehty target-maahanmenoja. Kotona treenattu rauhallista pitoa, luovutusta ja tuontia. Ulkona pelkkää tuontia 3-4 toistoa kerrallaan. Mälväys ja pureksiminen on vähentynyt, mutta sitä esiintyy vielä, varsinkin jos pidennän pitoaikaa. Kovasti häiriintyy, jos toisessa kädessä on nami tai jos kädessä on ollut paljon nameja (jää tuijottamaan namikättä ja jähmettyy täysin siihen).

Ei juurikaan syljeksi rullaa luovutustreeneissä, tuontitreenissä joskus. Vaikeinta sille tuntuu olevan nahoissaan pysyminen. Koko koira on ihan täynnä muurahaisia, kun niin kovasti on tekemisestä innoissaan. Yksi erittäin onnistunut rullantuontitreeni tehtiin puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa (= heti rullasta kiinni ja välittömästi tuonti minulle). Muuten treenien onnistuminen on vaihdellut. Maalimiehelle menee suoraan ja lujaa, mutta selkeästi hankalat kohdat ovat rullan ottaminen suuhun (tanssahtelee ja sählää ensin jonkin aikaa paikallaan maalimiehen edessä) tai siinä, että ei lähde välittömästi tuomaan sitä minulle (tanssii ja sählää rulla suussa maalimiehen edessä). Jatketaan siis harjoituksia, jotta saadaan tosi paljon toistoja alle. Pitoa ja luovutusta treenataan sivulla sekä rullan noutoa maalimiehen kädestä. Targetille maahanmenoa myös.

Seuraamiseen olen kokeillut erilaisia tapoja saada Yola tajuamaan, mitä haluan. Naksulla olen vahvistellut perusasentoa ja kontaktia. Liikkeessä seuraamista ollaan tehty lihapullan kanssa imuttamalla ja välillä pallo kainalossa. Imuttaessa tuo ahmatti tuntuu olevan niin tiloissa, ettei varmasti tajua yhtään, mistä palkka tulee. Pallo kainalossa tajuaa ehkä jotain. Jatketaan ja odotellaan lampun syttymistä.

Partiointia ja jälkinillitystä

Hiisin kanssa tehtiin tiistaina partiointitreeni, jossa meille oli annettu etukäteen reitti, jota kuljetaan. Mukana peesari/kartturi. Alueen koko noin 3 hehtaaria. Tuuli kävi etelästä/lounaasta. Minun kulkureittini kuvassa mustalla.

Seuruutin autolta parinkymmenen metrin matkan alkupisteeseen. Peesarin mielestä meni hyvin, mutta olihan siinä vääntöä, kun koiran nenä kävi koko ajan. Huonosti malttoi, eli siinäpä hyvä aihe jatkotreeniin. Vasta kunnon seuruusta pääsee palkkana maalimiehelle.

Lähtöluvan saatuaan Hiisi lähti pian kiihdyttämään ja nappasi peesarin tuoreen takajäljen, jota ajoikin turbovauhtia noin 100 metriä. Kolmannella kutsulla tuli jäljeltä luokse eikä enää karannut jäljenajoon. Kuljettiin vielä pieni matka, ja nopeasti Hiisi nappasi 1. maalimiehen hajun ilmasta. Vahva reaktio ja kirmasi oitis mm:lle. Siisti rullannosto ja hyvä ilmaisu. Minulla oli lainaliina, jossa hankala lukko, joten näytölle kytkeminen hanskat kädessä kesti tavallista kauemmin. Hyvin malttoi istua ja odottaa. Palkaksi juoksin itsekin aika lujaa näytölle. Peruutuksesta annoin palkkausluvan.

Sitten käännettiin kurssi kohti koillista ja jatkettiin. Hiisi liikkui hyvin ja kuunteli sanallistakin ohjausta. Melko pian irtosi reippaammin oikealle ja työsti sieltä 2. maalimiehen (koiralle vieras hlö). Oli tökännyt kuonolla maalimiestä kasvoihin ja nostanut sitten rullan. Olisikohan muistanut, että tönimisestä homma voi päättyä siihen, koska pysähtyikin kesken rullan tuonnin, katsoi minua hetken ja juoksi äkkiä maalimiehen luo uudestaan. Oli nostanut rullan koskematta ensin molariin ja jatkoi siitä virheettömän ilmaisun.

Jatkettiin hetki matkaa ja kallion laelta käännyttiin länteen/luoteeseen. Siitäkin Hiisi nappasi melko nopeasti hajun ja työsti 3. maalimiehen juurakon takaa. Tällä kertaa ei koskenut, vaan ilmaisi sujuvasti.

Kokonaisuus oli tosi hyvä. Hyvässä työskentelymoodissa mentiin. Maalimieheen kajoamisia pitää jatkossa seurailla ja tarkkailla, ovatko vähenemään tai lisääntymään päin. Mutu-tuntumalla kosketus tulee tällä hetkellä noin yhdellä molarilla kymmenestä, peitetyillä herkemmin.

Yolan kanssa treenattiin tänään pari sessiota rullan pitämistä ja irrottamista vasta käskyllä. Ajatuksena määritellä suoritus ja sen kriteerit tarkasti, jotta sählääminen kenties vähenisi. Hyvin upposi nakkihullulle kaaliin, että vasta käskystä saa irrottaa. Edelleen aika paljon levottomuutta pidossa, varsinkin jos venytän pitoaikaa pitkäksi. Kivasti sain jo käden häiriöliikkeen mukaan (käsi leuan alle ja rullasta kiinni).

Hiisin kanssa tehtiin tänään illalla tuore alle 100-metrinen jälki Espoon tuomiokirkon vieressä pikkuhangessa. Häiriöinä kahden ihmisen ja yhden koiran jäljet. Lähtöhajun saatuaan yritti pokkana valita penkalta koirankuset, joten napakka huomautus ja uusi aloitus. Hyvinhän se oli kusihuuruissaan jäljenkin bongannut ja ihan kilttinä poikana lähti sitten innolla ajamaan, kun sai uuden tilaisuuden. Askeltarkkaan mentiin ja huomautinkohan kerran kevyesti, kun tutkaili puolen metrin päässä samaan suuntaan kulkevaa häiriöjälkeä (meidän jälkeä vanhempi). Hangelta kävelytielle tultaessa oli selvästi hankala alustanvaihto (+ hankalat koiranhajuhäiriöt). Siinä pyörähti kerran, kunnes haistoi, että jälki jatkuu. Samanikäistä häiriöjälkeä (90 asteen kulmassa omaan) noteerasi sen verran, että pää vähän kääntyi ja hyvin nopeasti totesi oman jäljen jatkuvan. Toisella ylityksellä ei mielestäni reagoinut lainkaan. Kiva suoritus, ja hyvin pääsin huomauttamaan!

Loppuun tehtiin vielä pari toistoa ihmisen tunnistamista lähtöhajuna pipo. Ihan jees meni. Penkkojen tuoreet koiranjäljet ja kuset taas alkuun häiritsivät, mutta komentamalla keskittyi taas järkitouhuihin. Sitten vielä luoksepäästävyys ensin niin, että me mennään luokse, kätellään ja jutellaan. Sitten meidän luokse tultiin, käteltiin ja juteltiin. Koiraan ei koskettu. Kuuliaisena istui elukka vieressäni.

Lisää kuluneen treeniviikon purkua

Torstai-iltana päästiin Hiisin kanssa tekemään meidän eka etsintätreeni. Maalimiesten paikka (jotakuinkin, ehkä) merkattu isolla äksällä ja esine pienellä. Etsintäaika n. 20 minuuttia (mm) + n. 5 minuuttia (esine).

Plussat:

+ hyvät, voimakkaat reaktiot heti, kun sai hajut mm:stä ja esineestä

+ hyvä ilmaisu huolimatta siitä, että maalimiehenä vieras, jutteleva lapsi

+ hyvin kuulolla

Miinukset:

– ennen ilmaisun aloitusta kevyt hypähdys maalimiestä vasten

– ottaa ehkä vähän turhankin rennosti, kun ei ole hajulla (jonkinmoista työmoodia vähän toivoisin)

Perjantaina mentiin Yolan kanssa kaksin hallille. Ohjelmassa maahanmenoja targetille, rullan noutoja häiriössä ja lopuksi paikkamakuu rivissä. Ihan ok meni kaikki. Jonkin verran häsäystä rullan nostamisessa edelleen, varsinkin, kun häiriönä palikoilla leikkivä lapsi.

Viikonloppu oltiin Tampereella ja käytiin molempien kanssa vesikoiraporukan treeneissä Sääksjärvellä. Hiisille yksi mm hajustetulla metsäalueella. Oli taas aivan edeltävien koirien hajujen pauloissa, nuuskutteli ja kuseskeli, kunnes, hupsista vain, sai hajun. Siihen jäi muiden kusiläntit, kun lähti heti työstämään. Moitteeton ilmaisu. Yolalle rullannoutotreeniä hajustetun alueen vieressä metsäautotiellä. Pidin koko ajan liinassa, ettei karkaa tarkastamaan hakualuetta. Yolan selvästi aivan raastavan vaikeaa tehdä mitään, kun nenään haisi ihmisen tuoksuinen metsäalue. Nosteli nenäänsä sinne suuntaan. Ei pystynyt istumaan ennen suoritusta, eikä rullahomma oikein kiinnostanut. Nihkeitä suorituksia kolme. Neljännellä onnistui parhaiten eli hyvin. Lopetettiin sitten siihen.

Tiistaihaut ja keskiviikon humputtelut

Tiistaina törttöilin oikein urakalla, Hiisi toimi hyvin. Oli aukea alue ja navakka tuuli. 1. mm makasi parin metrin korkeudessa telineellä, enkä yhtään ymmärtänyt, mihin olisi pitänyt ohjata koira, jotta se olisi saanut hajun. Hajun se sitten saikin, mutta ohjasin aivan päin persettä jatkamaan kohti toista maalimiestä. Toisen mm:n jäljenhän se nappasi ja siitä sitten ilmaisu. Sitten palattiin ja nyhrättiin se ensimmäinenkin mm. Tällä kertaa ei Hiisi hirveästi jäänyt pohtimaan, voiko ilmaista, vaikka ei pääse iholle. Nosti rullan ihan mm:n alla, otti pari juoksuaskelta minua kohti ja pysähtyi sitten vielä varmuuden vuoksi vilkaisemaan maalimiestä. Jatkoi siitä sitten hyvin. Kolmas oli vajaan sadan metrin päässä golfkentällä, ja taas lähdin viemään koiraa ihan päin veetä. Sillä tuulella olisi pitänyt olla 30-50 metriä eri linjalla. Ihan tosissani ihmettelin, miksi Hiisi näyttää ihan siltä, ettei sillä ole hajua. No ehkäpä juuri siksi… Kökkö fiilis jäi treenistä, vaikka oikein tehokasta kantapääoppia tuli hankittua.

Keskiviikkona aamutreeneissä Hiisi teki yhden umpparin ja yhden kasvot peitettynä mm:n. Umpparia se hetken pohti, että voiko ilmaista. Kasvot peitossa oleva mm ihan ok. Nousi kevyesti vasten maalimiestä ennen rullan nostoa, mutta ei sen kummempaa. Bonuksena minä ja Kerttu mentiin piiloon, ja Hiisiä ohjasikin treenikaveri. Se olikin Hissukalle kovan tuumailun paikka, kun yritti saada maailmaansa järjestykseen. Tunki umppariin meidän kanssa ja saman tien pihalle. Aikansa funtsittuaan sitten päätti, että kai meidät sitten on ilmaistava. Kun oli sen saanut karvapäässään selväksi, niin teki lainaohjaajalle puhtaan ilmaisun.

Yola teki keskiviikon aamutreeneissä kolme toistoa rullan noutamista ulkona. Just ja just pysyi nahoissaan. Hurjat hulabalootsembalot se tanssahteli paikallaan joka kerta rullan otettuaan. (Pitääkin ottaa ens kerralla videota.) Siitä eteenpäin tuonti sujui aina hyvin. Ehkä se siitä sujuvoituu. Aika vähän noita toistoja kaiken kaikkiaan on takana. Ilmaisi mulle myös ihan ex tempore esineen, puussa roikkuvan noutajataluttimen. Oli ilmeisen tuore, joltain jäänyt. Ihan pari kertaa vain olen Jolppia lenkillä esineistä kehunut, ja noin vahva motivaatio. Aika jees!

Ke-iltana käytiin vielä lähi-Ikean parkkiksella inhassa viimassa tunnistusjälkeä tekemässä. Hiisiläinen oli intopiukeena lähdössä hommiin. Sille tehtiin ehkä noin 50 metriä pitkä jälki, jossa 90 asteen kulma keskellä ja noin 10 esinettä. Ikää ajettaessa oli ehkä puolisen tuntia. Hiisillä ajossa varusteina valjaat ja lyhyt hihna. Ikea-bussi parkkeerasi jäljen päälle, mutta se ei ollut mikään ongelma. Hyvällä höngällä Hiisi ajoi ja reagoi esineisiinkin hyvin. Kolme esinettä jäi todnäk matkalle, yksi ehkä bussin alle. Heti bussin jälkeen Hiisi pyrki vähän vasemmalle, mutta odotin, kunnes palasi ydinjäljelle. Kulman se teki rauhallisesti ja tarkasti. Tsekkasi ensin askeleen verran vasempaan, mutta totesi suunnan vääräksi ja kääntyi sitten oikein.

Lopuksi tehtiin vielä kahden ihmisen ”ihmispurkkirata”, jossa kohteena jäljen tekijä. Tyypit seisoivat vierekkäin, annoin Hiisille lähtöhajun uudelleen ja katsoin, mitä tapahtuu. Eipä se ihan tajunnut :D. Yhteensä kolmesti tehtiin, niin, että viimeisellä ihmisten paikat vaihtuivat. Näitä pitäis muistaa tehdä lisää, kun ovat niin hauskoja, lyhyitä harjoituksia! Näin ihmisen näkökulmasta tämä olisi myöskin aika tärkeä palikka lähtöhajun ja kohdehajun yhdistämisessä. Ehkä se Hissukan lamppu vielä syttyy. Hirveän pettynyt se taas oli, kun lyhyt treeni päättyi.

Hiisin häirittyjä ilmaisuja

Vantaan Teknopoliksella tehtiin tänä iltana Hiisille reaktio- ja häiriötreeniä koiranpissa- ja koirahäiriöissä. Kuljettiin jalkakäytävää pitkin, ja Hiisi haisteli kaikessa rauhassa hajuja kuin lenkillä konsanaan. Kaksi maalimiestä oli piilotettu penkan puolelle noin kolmen metrin päähän jalkakäytävästä. Ensimmäinen oli lumessa valkoiseen pressuun kääriytyneenä, toinen piileskeli kiven takana. Tosi vahvasti Hiisi reagoi ja jätti välittömästi koiranjäljet, kun maalimiehen haju tuli nenään. Pressuun kääriytynyttä maalimiestä tutkiskeli tarkasti ja nousi vasten ennen ilmaisua. Muuten ilmaisut olivat virheettömät.

Toisen maalimiehen jälkeen oltiin jo lopettamassa treeniä, kun treenikaveri totesi, että vastaan tulee koira. Äkkiä siis mm:lle palkat kouraan ja sopiva välimatka. Pyysin Hiisin sivulle. Se vilkaisi vastaan tulevaa koiraa, sitten minua. Siinä kohtaa annoin lähtökäskyn. Eikä Hiisi vierasta koiraa toista kertaa vilkaissut. Ampaisi maalimiehelle ja sain suoran palkan siitä. Mainio ex tempore -lopetus häiriötreenille!

Yolan rullailua ja Hiisin ryhmäpaikkis

Tänään karautettiin kotoisen kaaoksen keskeltä hallille ja oltiin reippaasti myöhässä. Jolpposen kanssa jatkoin targetille maahanmenoa välimatkaa ja suuntaa vaihdellen sekä kestoa lisäten. Hyvät häiriötkin saatiin, kun meidän puolella hallia oli viisi koiraa ja toisella puoliskolla treenattiin innokkaasti agilityä. Keston ja etäisyyden kanssa täytyy tehdä paljon lisää töitä. Herkästi nousee ylös, kun välimatkaa on kolmesta neljään metriä.

Tehtiin myös rullantuontitreeniä. Olisikohan tämä ollut Yolan viides tai kuudes rullantuontitreeni. Tällä kertaa tehtiin vain kolme toistoa, joissa meidän Kerttu maalimiehenä. Treenikaveri oman koiransa kanssa köllötteli Kertun vieressä jutustellen. Ihan hyvä määrä häiriöitä siis. Ensimmäisellä yrittämällä homma meni pieleen, kun mokasin ja unohdin kissan märkäruokaa lähelle rullaa. Köllöttelijäkoira myös ihan pikkuisen murahti. Yola otti kuitenkin rullan ensihämmennyksestä huolimatta ja oli sitä minulle tuomassa heti kun nappasin herkut pois sen ulottuvilta. (Kissan märkäruoka siis selvästikin on sille iso häiriö.) Toisella kerralla meni muuten hyvin, mutta rulla putosi suusta parikymmentä senttiä liian aikaisin. Kolmannella kerralla saatiin ihan täydellinen suoritus, ja siihen lopetettiin.

Hiisi teki neljän koiran rivissä paikkamakuun. Vieressä toinen leikkaamaton uros, ja pojat eivät luonnollisestikaan mitään sydänystävä ole. Eivätpä toisiaan provosoikaan, mutta haluan olla näissä jutuissa mieluummin liian huolellinen kuin huoleton. Hiisi teki taas onnistuneen paikkamakuun. Muutaman kerran vilkaisi sivulle, mutta katse palasi nopeasti minuun. Ei haisteluja, levottomuutta tai lonkalle pudottautumista, pelkkää sfinksiä. Lähellä toki olin ja palkkailin paljon, kun oli taas vähän uusi tilanne. Onnistunut treenikerta Hiisinkin osalta. Se ei päässyt tekemään paikkiksen lisäksi muuta ja oli siitä selvästikin hieman pahoillaan.

Yolan kanssa rullatreeniä Petikossa

Järkkäsin eilen treenikaverin koiralle etsintätreenin Petikossa, ja sen jälkeen tehtiin Jolpposelle pikku ilmaisut (rullan noutoa maalimieheltä) siinä hiihtoparkkiksen valojen loisteessa. Palkkana kissan märkäruokaa, joka toimi oikein hyvin.

Aloitettiin ihan parin metrin etäisyydestä niin, että koira näki, kun mm laittoi rullan eteensä maahan. Maalimiehen asento oli joka toistolla seisova. Intoa ja vauhtia oli koiralla tuhat, mutta onnistui hyvin. Lisättiin vähän matkaa, ja edelleen meni hyvin. Sitten koiran vire nousi niin paljon, että enää ei onnistunutkaan kovin hyvin. Rullaa oli muka hankala ottaa maasta. Maalimies kiinnosti yhtäkkiä kovasti (vaikka oli sama hlö koko ajan). Rullalla piti yrittää vähän leikkiä. Rullaa ei löytynytkään, kun oli niin into ja riemu päällä. Muutenkin koira oli ratketa liitoksistaan, kun oli niin innoissaan tekemisestä. Minä odottelin passiivisena, että koira tekee oikein ja pääsen palkkaamaan. Pitää ehkä miettiä omaa toimintaa tässä, että jos koira alkaa pitää liian hauskaa itsekseen, niin keskeytän homman nätisti siihen, ettei se pääse palkkaamaan itseään säheltämällä.

Aika lailla samanlainen ilmiö tuli siis vastaan kuin Tampereen treeneissä. Koira on motivoitunut ja mielestäni tietää, mitä on tarkoitus tehdä, mutta vireen noustessa toistojen myötä (?) hommasta tuleekin liian vaikea tai tehtävä jopa unohtuu. Jatkossa kokeillaan siis niin, että tehdään pari toistoa, joiden jälkeen kunnon tauko ja koira autoon. Nyt tehtiin yhteensä kuusi, joka oli tällä kertaa liikaa, vaikka pientä variaatiota oli koko ajan. Jatkossa siis lisää lyhyitä, onnistuneita rullannoutotreenejä, joissa tärkein asia on nopea rullannosto ja kääntyminen minua kohti.

Isot plussat Jolpposelle siitä, että hiihtäjiä sivakoi ees taas, joku mies tuli siihen lähelle venyttelemään jne., mutta Yolaa kiinnosti itse tekeminen niin paljon, ettei se kiinnittänyt mitään huomiota häiriöihin. Erinomaisesti fokusoituu itse hommaan siis. Ihan balsamia meikäläisen haavoihin, kun muistan, miten häiriöherkkä Hiisi junnuna olikaan :D!