Light-treenejä ja parantelua

No mitäs tässä. Pari kuukautta on jo saikuteltu ja sama homma jatkuu. Kohtuullisen pienillä hihnalenkeillä mennään edelleen, ja koiran liikunta-alustat pyrin pitämään pehmeinä. Tässä välillä ollaan käyty jo kerran fyssarilla, sitten ortopedillä kuvaamassa luustoa (kaikki ok) ja piikittämässä kortisonia sekä kahdesti osteopaatilla (tällä kertaa Laioksella) säädettävänä. Kipuilevan hauisjänteen lisäksi koko oikea puoli oli niskasta hännäntyveen jäykkä kuin rautakanki ja koira ylhäältä katsottuna kierossa kuin banaani. Nyt alkaa onneksi helpottaa. Pahimmat jännitykset ovat poissa, ja lihakset alkavat pehmetä. Seuraava osteopaattiaika on kuukauden päästä. Sitten katsotaan taas, missä mennään.

Treenattu on mm. aiempaa vanhempia ja häiriöisempiä jälkiä ja muuta pientä temputusta. Jälkiä on jonkin aikaa jo tehty 2-5 viikossa, ja kivasti on päästy eteenpäin. Jälkitreenipaikkoja meillä on ollut mm. taajamien nurtsialueet, tasaiset metsämaastot, hiekkakuoppa, lammaslaidun, hevoslaitumen vierusta, ulkoilualue jne. Eli paljon on ollut jäljellä häiriöitä muista ihmisistä, koirista, lampaista, hevosista, koirien pissoista, lukuisista häiriöjäljistä jne. Tosi mainiosti Hiisi on selvinnyt kaikesta, ja hyvin on päästy taas jälkitreenien makuun. Jäljestys on kyllä ihan huippukivaa touhua tällaisen koiran kanssa!  

Hakupuolella tehtiin eilen illalla jälkitreenin jälkeen ihan pieni reaktiotreeni kohtalaisen vilkkaassa taajamassa: jäljeltä käveltiin takaisin parkkikselle, ja matkan varrella ojapusikossa olikin piilossa yksi yllärimaalimies. Tarkoitus oli katsoa, reagoiko Hiisi ihmisen hajuun kesken tavallisen kävelylenkin. Äijäkoira oli aivan normaalissa lenkkikuseskelu-nuuskuttelumoodissa ja kävelytien päässä se bongasi vieläpä meitä odottavan treeniporukan. Kaikesta huolimatta se reagoi erittäin vahvasti piilossa olevan maalimiehen hajuun. Siitä lupa mennä, superkehut ja suora palkka maalimiehellä. Sitten treeniporukan luo kehuttavaksi ja lällytettäväksi. Hieno jätkä!

Ollaan me sitten vähän hömpöteltykin:

 

Saikulla

Hyvät treenifiilikset vaihtuivatkin sitten saikutteluun. Meillä oli jo viime lauantaille luonnetestipaikka, mutta jouduttiin jättämään väliin. Keskiviikkona fyssari huomasi Hiisin aristavan kovasti oikean kyynärän taivuttelua. Saatiin tiistaille ortopedin aika Viikkiin, enkä tietenkään voinut viedä aristavaa koiraa testiin, vaikka ontumaa ei ollutkaan. Samaan syssyyn Hiisi ehti saamaan myös ärhäkän silmätulehduksen, eli senkään puolesta ei ollut asiaa testattavaksi.

 

Yliopistollisessa eläinsairaalassa Hiisiä tsekkailivat ELL Pia Björkenheim ja ortopedi Mikael Morelius. Tässä pointsit:

– aristaa keskiselän palpointia hieman, oikealla puolella lihaskireyttä

– takapään lihasmassa ei symmetrinen, oikealla puolella hieman lihaskatoa

– juoksutuksessa suoralla ja ympyrällä ei havaittavissa selkeää ontumaa

– aristaa selvästi selän ojennusta makuulla sekä biceps-testiä

– vaiva vaikuttaisi olevan ennemmin pehmytkudosperäinen kuin nivelperäinen

 

Ilmeisesti siis hauis(?)jänteen vamma tai jotain sillä seudulla. Hoitona tulehduskipulääke viikon ajan ja rajoitetulla liikunnalla 3-4 viikkoa. Sen jälkeen aletaan lisätä liikuntaa asteittain ja katsotaan, miten käy. Peukut pystyyn ja toivotaan, että kroppa kestää.

Ilmeisesti vaiva on saanut alkunsa huhtikuun alussa. Ihan rauhallisella lenkillä oltiin, ja Hiisi liikkui oikein järkevästi, enkä havainnut lenkin aikana mitään sellaista tilannetta, jossa koira olisi voinut loukata itsensä. Lenkin jälkeen Hiisi otti nokoset ja heräämisen jälkeen alkoi ontua. Ontumista kesti reilun viikon, jonka ajan koira oli levossa (lyhyet pissalenkit) ja tulehduskipulääkekuurilla. Sitten ontuminen loppui ja aloin pikku hiljaa lisätä liikuntaa. Nyt sitten tilanne tämä, joten otetaan uusi kierros kevennettyä ja toivotaan parasta.

Kilpparit tsek

Tsekkautin Hissukan kilppariarvot silmähaavan kontrollin yhteydessä. Ne olivatkin erittäin ok, eli kerta kaikkiaan hieno juttu =). Tässä arvot (viitearvot suluissa). Näyte otettiin aamupäivällä noin klo 10.30.

T4 22,7 (17-53)

vapaa T4 11,3 (7,7-38,6)

TSH 0,18 (0-0,5)

T4 ja TSH:n suhde 126,1 (yli 30)

Terveysasioista taas

Hyvin on lähtenyt Hiisin silmähaava paranemaan. Tänään kontrollissa silmää taas värjättiin, ja nyt väri tarttui sarveiskalvolle enää pieneltä alueelta ohuesti. Paraneminen on muutenkin mennyt tosi hyvin, eikä tötteröäkään onneksi tarvinnut pitää kovin kauan. Nyt saikutellaan silmästä vielä tämä viikko.

Osteopaattikäynnillä perjantaina tilanne oli taas aika surkea. Jouduttiin ottamaan uusi aika parin viikon päähän. Juteltiin osteopaatin kanssa siitä, miten hyvä tilanne oli helmikuussa ja mietittiin, mikä voisi olla syynä siihen, että Hiisi tuntui nyt voivan niin huonosti. Ehkä kroppa oli vähän vinksallaan, kun pääsi kuukausi sitten vähän vääntämään itseään isomman kaverin kanssa. Pääsiäisen aikaan Hiisi oli myös saanut ”turhan” Tardakin, jonka jälkeen koko koira muuttui flegmaattiseksi ja surkeaksi. Osteopaatin mielestä Tardakin kaltainen iso hormonitujauskin saattaa jollain koirilla panna elimistön sekaisin pitkäksi aikaa.

Kun aloin miettiä Hiisin vointia vähän pidemmällä aikavälillä, niin Hiisi on muuttunut kevään kuluessa jotenkin kestoväsyneeksi. Se lepäilee ja nukkuu koko ajan ja vaikuttaa täysin tyytyväiseltä, vaikka käytäisiin viikkokin vain pienillä pissalenkeillä. Treeneissä (2-3 viikossa) se on kyllä innokas mutta kunto loppuu aiempaa nopeammin ja palautuminen on minusta todella paljon hitaampaa kuin aiemmin. Lenkilläkin Hiisi tuntuu joskus aika perässävedettävältä.

Nämä ovat pieniä, pitkän ajan kuluessa kehittyneitä juttuja, ja toki on käynyt mielessä sekin, että kuvittelenko näitä juttuja. Ja kyllä selityksiä tavallaan löytyy: se vaan kestää niin huonosti lämmintä keliä ja se nyt vaan on niin rauhallinen ja ehkä sillä nyt vaan huono spurttikunto. On vähän samanlainen inhottava aavistus kuin vuosi sitten sen selkävaivan kanssa. Mitään isoa ja ihmeellistä oiretta ei ole, mutta jotenkin vain pikkujuttujen perusteella aina vain kummittelee mielessä ajatus, että onkohan kaikki ihan kunnossa.

Olen yrittänyt miettiä, mitä selityksiä tähän voisi olla. Ainahan on tietysti sekin vaihtoehto, että Hiisin selkävaiva oireilee kroonisena kipuna, jota koira ei välttämättä näytä muuten kuin nukkumalla ja lepäämällä. Syksyisten magneettikuvien perusteella sen ei Aistin lääkärin mielestä pitäisi olla mahdollista, mutta mistäs noista tietää. Sitten tulee tietysti mieleen rodun yleinen vaiva eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Viime elokuussa Hiisistä otettiin TGA-vasta-ainenäyte, joka oli ihan kirkkaasti negatiivinen, eli sen puolesta kaikki piti olla ihan kunnossa. Tänään silmän kontrollikäynnillä otatin varmuuden vuoksi kilppariarvojen tsekkausta varten verinäytteen, joten T4- ja TSH-tuloksia odotellaan loppuviikosta.

Vaivaiskoira vaihteeksi saikulla

Voihan kurjuus TAAS! Meillä ei ilmeisesti ole vielä ollut tarpeeksi paskaa tuuria, koska eilen iltapäivällä Hiisi sai silmäänsä pusikosta haavan aika lailla keskelle silmää. Itse en haavaa ensin nähnyt enkä tajunnut, että sellainen saattaisi olla, kun Hiisi mitenkään ilmaissut, että nyt sattui. Luulin tyhmänä silmätulehdukseksi. Vaikka isommat oireet tulivat yhtäkkiä, niin Hiisi on joskus aiemminkin satunnaisesti hieraissut päätään esimerkiksi mattoa vasten ja jotenkin ajattelin, että nyt se satunnainen kutina on muuttunut tulehdukseksi.

Yritin aluksi päästä Hakametsään Sanna Elfvingille, mutta ei toivoakaan. Lopulta saatiin tänään Reviiriin Lotta Tunturille aika. Diagnoosi: sarveiskalvohaava oikeassa silmässä. Klinikalla saatiin silmään atropiini-tippa helpottamaan kipua ja laajentamaan mustuaista sekä piikki tulehduskipulääkettä. Kontrolliaika on tiistaina. Siihen saakka laitetaan silmään parin tunnin välein Oftan Akvakol -antibioottitippa ja Bepanthen-keinokyyneleitä. Kipulääkkeeksi Rimadyliä. Tänään tai huomenna mahdollisesti vielä tippa atropiinia, jos vaurioituneen silmän mustuainen kutistuu terveen silmän mustuaista pienemmäksi.

Nyt keikutellaan sitten kauluri päässä ainakin tiistaihin ja toivotaan, että silmä paranee ilman suurempia murheita. Ja huomenna osteopaatille selkävaivoja ihmettelemään. Jippiaijee. Saahan ne omat (ja miehenkin) rahat näinkin kulumaan.

Huollossa

Keskiviikkona käytiin taas Katriinan tsekkauksessa, ja tällä kertaa suurin ongelma oli pahasti jumittava rintaranka, joka oli selvästi kovin kivulias ja huononsi ainakin vasemman etujalan liikerataa. Myös Hiisin niska oli ylhäältä niin jumissa, että Katriina epäili koiran päätä särkevän. Lisäksi kudokset tuntuivat jotenkin oudon kuumilta.

Hyvää oli kuitenkin se, että Hiisi vastasi hoitoon tosi hyvin, ja rintaranka saatiin vapautettua. Huonoa se, että jumituksen syy oli epäselvä ja kudoksissa tuntuva lämpö ja nestekertymä epäilyttivät. Saatiin siis jälleen passitus osteopaatille. Aika on onnekkaasti jo ensi perjantaina ja vieläpä Tampereella.

Jo rintarangan vapauttaminen helpotti selvästi koiran oloa. Hiisi vaikutti heti iloisemmalta ja askel nousi ilmavammin. Kiva juttu siis!

Huh hellettä

Der Hiisi ja kaupasta bongattu Hiisider juhannuksen vietossa.

Aurinko häikii ja yks tähtäilee kameralla.

Palloakin vähän heiteltiin.

Ollaan käyty viilentymässä uimasilla ja vähän treenailtukin. Eilen tehtiin partioivaa hakua tuulettomassa metsässä ilmaisujen kera. Otettiin kaksi maalimiestä irtorullilla, ja sehän meni oikein kivasti. Etsintäalue taisi olla noin 50×200 metriä ja osa siitä oli tallattu.

Huomasin, että kun maalimiesten hajuja ei tule tuulen mukana kauempaa, niin Hiisi tekee silti hyvin keskittyneesti töitä ja seurailee sivusilmällä koko ajan minun liikkumistani. Se pitää minuun noin 20-30 metrin etäisyyden ja lukee hyvin rintamasuunnasta, mihin sitä kropallani ohjaan. Kyllähän tässä kävi niin kuin arvasinkin. Partiointi sopii Hiisiläisen luontaiseen työskentelytyyliin ja temperamenttiin paljon paremmin kuin pistotus.

Hiisin selkää olen nyt hieroskellut ihan kevyesti iltaisin, jos siitä olisi edes jotain apua. Aivan järkyttävän jumiselta tuntuu, ja mitään syytähän ei tietenkään ole, ellei sitten jotain mennyt vinksalleen kuukausi sitten, kun jossain ihme mielenhäiriössä päästin sen temmeltämään treenikaverin dobberin kanssa.

Sen jälkeen on kumminkin tunnollisesti nesteytetty ja lämmitelty ja jäähdytelty ja liikuttu fiksusti ja lepäilty ohjeiden mukaan. Ei vaan mene mun kaaliin, mikä tuossa elukassa mättää. Viikon päästä hierojalle taas.

Helpotus

Aamupäivällä osteopaatti soitti ja tarjosi akuuttiaikaa iltapäivällä, vieläpä Tampereelle. Kyllä kannatti pistää viimeiset pennoset siihen lystiin, koska Kaiperla sai Hiisin taas kuntoon. Hiisin takaselkä oli jotenkin vinksallaan (muistaakseni joku nikama vähän huonosti tms.).

Kaiperla kyseli, oliko Hiisi loukannut itsensä jotenkin talvella. En päivällä muistanut, mutta hetki sitten tuli mieleen yksi kerta, kun Hiisi oli loikkaamassa auton takakonttiin vähän ahtaaseen väliin, mutta lipesi ja putosi puolittain kyljelleen maahan. Oliskohan ollut sitten siinä. Pitää muistaa, että jos jotain tällaista vielä sattuu, niin heti vaan koira tsekattavaksi, ettei pääse syntymään mitään pitkäaikaisia jumeja.

Käsittelyn jälkeen Hiisi päätti vuorostaan hoitaa osteopaattia. Alkulämmittelyksi pussaili kevyesti käsivartta ja työnsi sitten kielen korvaan. Kiva =). Parin tunnin päästä Hiisi venytti takapäänsä oikein nautinnollisesti aivan ääriasentoon. Sitä se ei ollutkaan tehnyt pitkään aikaan. Lisää kovaa ajoo ja tsekkauksia noin parin kuukauden välein. Kylläpä nyt tuntuu selkäjumisesta omistajastakin hyvältä!

Elämä jatkuu

Jatkuuhan se elämä, vaikka koiran kipujen paljastuminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta. Tiedän jo kokemuksesta, että kivun merkit ovat niin kovin pienet, että jäävät herkästi huomaamatta. Hiisin kipu on ehkä sitä, että se vain on aavistuksen erilainen. En edes osaa sanoa kovin paljon mitään konkreettista. Tuli vain sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa. Ehkä se väsyi vähän herkemmin, ehkä levähti vähän tavallista halukkaammin. Ehkä se hakeutui lähemmäs kuin normaalisti. Kyykyssä katsottuna juoksi vinossa. Väkisinkin mietin, olisinko voinut huomata jo aiemmin. Toisaalta tiedän kyllä, että on turhaa yrittää muistella koiran jokaista liikettä viikkoja taaksepäin ja miettiä, oliko jokin yksittäinen asia merkki kivusta.

Keskustelu hierojan kanssa helpotti vähän mieltäni. Varsinkin tieto siitä, että noin syvät jumit tosiaan tulevat rakenteesta (selästä) enkä ole tietämättäni liikuttanut koiraa väärin/liikaa/liian vähän. Vapaiden metsälenkkien pitäisi kaikkien ammattilaisten mukaan olla koiran kropalle parasta liikuntaa, ja hakuharrastustakin kehotettiin kovasti jatkamaan. Sen lisäksi harrastetaan tietysti jäljestystä, mutta sillä ei takuulla yhtäkään koiraa rikota. En keksi meidän harrastuksista mitään sellaista, jota voisi syyttää. Tottis ja toko ovat Hiisin ainoita ”epäluonnollisia” harrastuksia. Niistäkin ainoa kroppaa kuormittava asia on meidän treeneissä ollut seuraaminen. Sitäkin on tosin tehty hyvin maltillisesti. Pk-esteitä ei ole edes aloitettu.

En voi tehdä enempää, vaikka haluaisinkin. Etsitään nyt vain sellaista huoltoväliä, että koiran kroppa pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa eikä etupää rasittuisi liikaa. Selkäleikkausta aletaan harkita, jos viitteitä hermokivuista löytyy.

Tiistaina päästiin vähän hakuilemaan ja lämpättiin sekä jäähdyteltiin oikein varman päälle. Tehtiin myös varmuuden vuoksi pelastuskoiratyyppistä partioivaa hakua suorapalkalla, jotta vältettäisiin räjähtävät lähdöt ja täysillä juokseminen. Kivasti menikin. Maalimiesmotivaatio oli hirmuinen, ja irtoaminen oli reipasta. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) koira irtosi yli sataan metriin, kun lähti hajua tarkistamaan. Maalimiehillä Hiisi oli aivan liekeissä. Varmasti sujuisi partiointikin meiltä (tai ainakin koiralta). Hiisi oli myös äärimmäisen helppolukuinen hajun saatuaan. Häntä heittäytyi aivan villiksi, ja koira meni vauhdilla pussailemaan maalimiehiä.

Esineruudussa käytiin tänään. Nyt oli ihan täysikokoinen ruutu, jota olin itsekin tallaamassa. Vaikea maasto oman seuran majalla. Oli kuivaa, korkeuserot ruudussa melkoiset, tuuli pyöri jonkin verran, kävi osassa ruutua, takakolmanneksessa ei juurikaan. Oli kaatuneita puita, korkeaa varvikkoa ja muutama kunnon risukko. Kolme esinettä: yksi keskellä etukolmanneksessa sekä yksi molemmissa takakulmissa. Taktisesti lähetin Hiisin melko keskelle polkua pitkin, jotta uppoaisi hyvin taakse ja saisi hajun vaikkapa toisesta takaesineestä. Hiisi eteni haluttuun suuntaan parikymmentä metriä mutta työskenteli sitten oman mielensä mukaan. Olin tosi luottavainen, ja niinhän siinä kävi, että oikeasta takakulmasta tuli nahkaesine erittäin hyvällä ja varmalla työskentelyllä. Kunnon palkat ja treeni oli siinä. Saatiin taas pk-tuomari katsomaan suoritusta eikä tullut noottia mistään. Totesi vain, että hienosti teki koira töitä koko ajan, ja hyvin toimi homma. Jeejee!

Treenin jälkeen jäähdyteltiin ja kierreltiin katselemassa muiden koirakoiden treenejä. Hyvin käyttäytyi Hiisi. Ei hölmöillyt muille koirille, vaikka naaraita yrittikin kiikaroida. Kerran haukahti, kun treenikaverin lapsi juoksi suoraan kohti käsiään tuulimyllyinä heilutellen. No, onhan se kaikesta avoimuudestaan huolimatta vesikoira, eli epäluuloisuutta löytyy jonkin verran.  Normilenkeillä ei reagoi tuollaiseen mitenkään, mutta nyt istuttiin paikallamme, ja lapsi tuli selvästi meitä kohti. Hiisillä ei onneksi kuitenkaan jää urpoilu päälle. Se oli vain yksi haukahdus, ja kun sanoin, että mä hoidan, niin homma oli ok ja muksu oli taas kiva. Silti mua hitusen ärsyttää, kun piti lasta uhkana. Hauska on kyllä nähdä, mitä luonnetestissä sitten joskus aikanaan saadaan puolustushalusta ja terävyydestä.

Selkä ja koko koira paskana, osa satajotain

Perjantaina Hiisi pääsi Falhin Katriinalle tsekattavaksi. Katriina on koirahieroja, joka ymmärtää paljon myös osteopatiasta, joten osaa arvioida tilannetta myös siitä näkökulmasta. Tulipa taas todettua, että valitettavasti oma aavistukseni koiran kipeydestä piti jälleen kerran paikkansa. Hiisi oli tosi kipeä, varmasti kipeämpi kuin koskaan aiemmin =(.

Koko selkälihaspötkö jumissa kuin rautakanki, kropan oikeassa ja vasemmassa puolessa oli tosi iso ero, alaselän lämpötila selvästi korkeampi kuin niskassa, niska pahasti jumissa, rintaranka pahasti jumissa, oikean etujalan liikkuvuus todella huono, oikean puolen lihakset kuumat, lähet tulehtuneet. Katriina sai hieman helpotettua tilannetta ja vapautettua liikkuvuutta, mutta suositteli pikaista akuuttiaikaa osteopaatille. Näyttää siis siltä, että kolme kuukautta on Hiisin kropalle on aivan liian pitkä huoltoväli.

Suurin ongelma on edelleen se, että oikeanpuoleisen alaselän vaivaa kompensoidakseen Hiisi käyttää kroppaansa väärin, ja muu keho rasittuu liikaa. Suurimpana vaarana näyttäisi olevan oikean olkanivelen ja kyynärän rasittuminen, mikä hoitamattomana johtaa kulumiseen ja lopulta nivelrikkoon. Jumitukset ovat niin syvällä lihaksistossa ja rangassa, että hierojan mukaan ne eivät synny liikunnasta, vaan syy löytyy koiran rakenteesta. Väkisinkin aloin taas miettiä, että mahtaakohan Hiisillä ollakin jotain hermokipuja selässä. Tokihan se aina välillä nuolee nivusiaan ja kirputtelee satunnaisesti reisiä ja takaselkää.

Käsittelyn jälkeen Hiisi on vaikuttanut aika kipeältä, ja annan sille nyt muutaman päivän tulehduskipulääkekuurin. Hihnakävelyä on vältettävä, joten ollaan käsittelyn jälkeen ulkoiltu kevyesti ravaten. Huomenna on ohjelmassa rauhallinen metsälenkki vapaana. Saatiin jatkoa varten ohjeeksi jatkaa liikkumista vapaana metsässä mahdollisimman paljon ja harrastaa paljon hakua.

Hakutreeneihin saatiin nyt erittäin yksityiskohtaiset ohjeet alku- ja loppuverryttelyyn: Ennen omaa suoritusta noin puolen tunnin lämmittelylenkki vapaana, sen päätteeksi muutama venytys ohjaajaa vasten ja sitten pari spurttivetoa pallolle. Maitohappojen puoliintumisaika on noin puoli tuntia, joten treenin jälkeen ohjelmassa on puolisen tuntia kevyttä liikuntaa vapaana. Saman päivän iltana vielä noin tunnin lenkki vapaana. Treeniä seuraavana päivänä paljon vapaata liikkumista metsässä ja toisena päivänä treenistä lukien lepopäivä, jolloin ei tehdä muuta kuin pissatukset.

Täytyykin jatkossa suunnitella tarkemmin treenipäivät, levot ja liikunnat. Nyt alkaa myös tuntua siltä, että haaveet palveluskoiralajeista jäävät tämän koiran kanssa tähän. Tuskin haluan ottaa mitään lisäriskejä korkeilla esteillä, kun Hiisin kehonhuolto on aivan tarpeeksi haastavaa ilmankin.