Hiisi testaa, osa 3

Touhutoope Espanjasta. Ugg Australiasta.

Kuvan laatu on surkea, mutta kännyräpsy ajaa varmaankin asiansa. Kuten kuvasta päätellä saattaa, Hiisillä oli vähän tylsää viime viikolla: vain kahdet treenit ja pelkkiä hihnalenkkejä. Siispä pieni vesikora viihdytti itseään lauantaina australialaisen lammaskengän parissa, samalla kun itse kärvistelin pimeässä huoneessa migreenin kourissa. Hiisin harmillisin tuotetesti tähän mennessä! Nyt olisin oikeasti kaivannut lämpimiä Uggeja, joissa ei palella varpaita, vaikka pakkanen huitelisi -30:ssa. Uggien menetyksen jälkimainingeisa tuli todettua, että alle satasella ei  nykyään saa oikeasti kivoja, lämpöisiä kenkiä. (Kuoma-kenkiä ei lasketa kivoihin.)

Inhasta flunssasta huolimatta ollaan tällä viikolla päästy muutaman kerran koiraseurassa metsään spurttailemaan. Hiisi onkin ollut oma rauhallinen itsensä. Hiisistä kyllä huomaa nopeasti, jos järkevää tekemistä ei ole tarpeeksi. Sille tulee kova touhuamisen tarve. Se lähtee tarkastuskierrokselle, tutkii ja tökkii kaikkia paikkoja, kiipeilee, availee ovia ja kuljettelee tavaroita. Yleensä se onneksi tyytyy kanniskeluun, eikä vahinkoa synny.

Hiisi testaa 2: Syntiset siivet

Olen syytön.

Koirani on hämmentävän älykäs ja oppii matkimalla. Taas se on todistettu! Osaa Hiisi ainakin avata keittiön alakaappien ovet, jos palkkio vain on tarpeeksi hyvä.

Heräsin neljältä aamuyöllä johonkin omituiseen ääneen, ja kovin kauan ei kestänyt tajuta, että välkky vesikoirahan siellä keittiössä lopetteli juuri herkkuhetkeään. Yön pimeinä tunteina Hiisi oli väkertänyt keittiön roskiskaapin oven auki ja nautiskellut 13 kanansiiven chiliset jämät sekä marinadin viimeistä pisaraa myöten.

Hain saman tien pullon parafiiniöljyä ja yritin muistella, missä on ruisku, jolla saan litkun ruutattua koiran kurkusta alas. Onneksi yön ahmatti oli jättänyt tilaa vielä jälkkärille, joten mitään pakkokeinoja ei tarvittu. Hiisi latki tyytyväisenä puoli desiä öljyä kitusiinsa ja röyhtäisi perään. Minua alkoi häiritsevästi kaihertaa ajatus kypsistä, terävistä kananluista tökkimässä koirani suolia, joten nappasin elukan tarkkailtavaksi takakonttiin ja ajelin ABC:lle vähän shoppailemaan.

Kolme purkillista säilykeparsaa. Kiitos ja näkemiin. Aamuöiset ostokseni eivät saaneet kassan ilmettä värähtämäänkään :). Sitten kotiin, ja Hiisille uudet syömingit. Onneksi typerä koirani sattuu pitämään kovasti myös parsasta.

Hyvin on Hiisi jaksellut tänään. Joka paikka tosin on täyttä kuvottavalta ulosteelta haisevia öljylänttejä, joilla herra on somistanut asumustamme. Tervetuloa kylään! Hehe. Nyt sitten tarkkaillaan tilannetta noin viikon ajan, sillä nuo luut saattavat viipyä suolistossa pitkäänkin. Toistaiseksi Hiisin maha on toiminut normaalisti. Ruokahalu on suunnaton, ja kakkaa lentää onneksi myös pihalle.

Internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tällaiseen Katiskassa julkaistuun juttuun. Viimeöisen episodin kannalta mielenkiintoisin asiasisältö löytyy viimeisestä kappaleesta. Kirjoittaja on sitä mieltä, että kypsien kananluiden pelko on Suomessa aivan turhaa, sillä meidän broilerit luineen ovat vallan erilaista ja koiran suolistolle vaaratonta kamaa toisin kuin monissa muissa maissa myytävät oikeat kanat. Ainakin oikean kanan liha ja broilerin liha ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia, miksei sitten luutkin (nimimerkillä kananlihaa joskus kuusi tuntia keittänyt).

Hiisi testaa

Miten on päässyt unohtumaan Hiisin blogista niinkin tärkeä osio kuin tuotetestaus?! Vielä en uutta kategoriaa aiheelle perusta, mutta jos testit jatkuvat yhtä lupaavasti kuin alkoivat, niin otetaan harkintaan. Viime yönä testattavana tuotteena oli Grizzly Pet Productsin Villin lohen öljy Alaskasta. Pakkauskoko: 125 ml.

Koska testi suoritettiin vasta viime yönä, vielä en voi kommentoida tuloksia tai tuotteen vaikutuksia. Keskittykäämme siis käyttökokemukseen. Ohje sanoo seuraavaa:

Lisää päivittäin lemmikkisi ruokaan annosteluohjeen mukaan. Parhaan tuloksen saat käyttämällä tuotetta säännöllisesti ja pitkään.

Onneksi pullon kylkeen painettuun ohjeeseen ei tarvitse orjallisesti sitoutua. Sitä en edes suosittele, jos haluat olla oman tiesi kulkija. Hiisin blogi ehdottaa:

Osta riittoisa puteli Barffikaupasta ja maksa siitä mansikoita, mustikoita ja mandariineja. Lisää öljyä lemmikkisi ruokaan ohjeen mukaiset kaksi pumppausta. Jätä pullo ikkunalaudalle ja mene nukkumaan. Seuraavaan vaiheeseen tarvitset yhden kappaleen yön tunteina tylsistyneitä espanjanvesikoiria. Jos kaikki sujuu hyvin, testaajaeläimesi askartelee putelin auki omin neuvoin ja syö minkä jaksaa eli kaiken. Lisäksi se levittää ihanan ylellistä, kalalta tuoksuvaa öljyä olohuoneen villamattoon ja sohvaan. Näistä varotoimista huolimatta lattialle jää väistämättä muutama tippa. Ne kannattaa hieroa ja imeyttää lautalattiaan, joka saa öljystä uuden eloisan väriä ja hajuaistia hivelevän tuoksun. (Asunnon tuleva ostaja takuulla oikein kädestä pitäen kiittelee testiryhmää.)

Koska pakkaus on niin fantastisen riittoisa, sen parissa jaksaa puuhata vaikka kuinka pitkään. Tiesit ehkä, että ruskeiden espanjanvesikoirien ruskealla värillä on usein tapana iän myötä haalistua. Omega-rasvahappojen ja lukuisien vitamiinien lisäksi Villin lohen öljy Alaskasta tarjoaa ratkaisun tummanruskean värin ystäville, jotka haluavat säilyttää koiransa suklaanruskeana. Öljyssä piehtaroinnin jälkeen koiran vaaleanruskeat kohdat muuttuvat kuin taikaiskusta tummanruskeiksi. Tadaa!

Hiisin blogisti pisteyttää testituotteen kolmen perkeleen arvoiseksi (***) ja potkaisee itseään napakasti sääreen.