Hakua Tampereella & Vantaalla, TOKOa Veikkolassa

Lauantaina käytiin vierailemassa Pirkanmaan vesikoiraporukan treeneissä, jotka oli ihanasti järkätty ihan meitä varten <3. Päätin vähän turhankin rohkeasti tehdä Yolan kanssa pari rullatreeniä irtorullilla. Alla oli vain muutama toisto meillä kotona sisällä, joten epäilin, että mitähän siitäkin tulee. Välimatkaa oli jokunen metri. Kovasti innolla se lähti, mutta kun olisi pitänyt ottaa rulla suuhun, niin alkoi aikamoinen kiemurtelu, tanssi ja säätö :D. Viisi toistoa taidettiin tehdä, mutta onnistumisprosentti ei ollut huima. Olisikohan yksi täydellinen suoritus ollut joukossa, loput enempi tai vähempi sähläämistä. Pääasiassa hankaluuksia tuotti rullan ottaminen ja pitäminen suussa heti noston jälkeen. Lisätreenin tarvetta siis oli, joten jatkettiin harjoituksia maanantain ylimääräisellä tokoiluvuorolla. Hyvin meni siellä, joten ehkä kokeillaan taas ulkonakin.

Hiisi sai tehdä pienen partiointikierroksen. Sille olin pyytänyt kaksi maalimiestä, jotka oli sijoitettu korkealle. Ensimmäinen oli kiven päällä, toinen ison juurakon päällä. Toinen oli maastoutunut niin hyvin, että en millään meinannut otsalampun valossa erottaa ihmistä juurakon päältä. Hyvin meni treeni kaiken kaikkiaan. Alussa Hiisi oli turhan kiinnostunut aiemmin treenanneiden koirien jäljistä, mutta kun ihmisen hajua tuli nokkaan, niin fokusoitui hyvin itse asiaan.

Maanantaina käytiin hallilla tokoilemassa, kun kaveri oli ottanut vuoron itselleen ja kaipasi pientä koirahäiriötä. Yolan kanssa tehtiin perusasentotreeniä, tuo yllä mainittu rullatreeni sekä targetille maahanmenoa sekä maahanmenon kestoa. Kivasti meni.

Hiisin kanssa tein seuraamista. Tällä kertaa siis käännöksiä, peruasentojen oikean paikan hakua, juoksua, vähän paikkamakuuta ja yksi liikkeestä maahanmeno. Loppuun vielä kaksi vauhtiluoksetuloa. Höntsäilymielellä oltiin. Tekemistä on edelleen perusasennon oikeassa paikassa, varsinkin jos käännyn itse vain vähäsen (max 45 astetta). Suoraan edestä ja suorasta kulmasta se löytää hyvin oikean paikan. Tosin suoraan edestä tullessa saisi tulla sivulle nopeammin. Jostain syystä se alkaa helposti perusasennossa tarjoilla maahanmenoa, jos vain seistään. Sitä pitää muistaa työstää. Kuvittelee ehkä tulevaksi paikkamakuuta/kaukoja tms. Seuraamisissa oikeaan kääntymisissä saisi pysyä paremmin mukana.

Tässä pari pätkää Hiisin touhuista. Seuruuta, käännöksiä, maahanmenoa, maassa odottamista ja muuta pientä piperrystä.

Tiistaina Hiisi teki iisin hakutreenin Petikossa. Uusi paikka, kaksi maalimiestä noin 50 metrin välein. Alueelle mennessä nuuskutteli taas antaumuksella pissat tien vierestä, mutta metsän puolelle mentäessä keskittyi hyvin. Ei mitään älytöntä vauhtia pitänyt, kun alla oli rankka lumihankilenkki. Ilmaisut hyvät, irtoaminen hyvä, koira kaiken kaikkiaan hyvin. Maalimiehet olivat ennestään ihan vieraita tyyppejä. Olin ohjeistanut mm:t olemaan passiivisia, kunnes toisin sanon. Näytöllä odotin, että Hiisi peruutti, minkä jälkeen palkat maalimiehille ja saivat palkata. Hyvin toimii siis kokeenomainen maalimieskäytös. Ensi treenissä pitää muistaa antaa palkat jo ennalta.

Hiisin kanssa hakua Rudus-turvapuistossa

Tänään aamupäivällä Hiisin hakutreenit Ruduksen turvapuistossa. Pyysin ainakin yhden maalimiehen korkealle, yksi sai olla helppo ja yhdessä sai olla koiralle pohdittavaa. Irtorullien kanssa pelattiin, kun oli uudet kuviot. Hiisi on pääasiassa työskennellyt metsässä, joitakin kertoja myös rakennuksissa ja kerran tai pari raunioilla. Tämän tyyppiset piilot eivät ole ennestään tuttuja, joten en halunnut, että koira joutuisi nyt kauheasti miettimään, missä kohtaa rullan voi ottaa suuhun. Ohjeistin siis maalimiehiä pudottamaan irtorullan koiralle, kun koira selkeästi nousee piiloa kohti tai muuten osoittaa, että tietää mm:n sijainnin. Etsittiin ilman mitään varusteita.

Eka mm oli korkealla säiliöautossa niin, että piilon pohjassa oli iso reikä, jonka kautta koira sai hajun. Ei tuottanut minkäänlaista päänvaivaa Hiisille, ilmaisussakaan ei moitteita. Näytölle ei jostain syystä osannut mennä täsmälleen samaan kohtaan, jossa oli rullan ottanut. Palkkasin kuitenkin siinä mahdollisimman lähellä maalimiestä.

Toisestakin nappasi nopeasti hajun ja meni harmaan kontin/rakennuksen oviaukosta sisään. Palasi rullan kanssa, hetken etsi minua ja teki hyvän ilmaisun. Mm istuskeli lattialla ja kertoi, että käytös oli ollut oikein hyvää. Heti rulla suuhun, katsahdus mm:een ja sitten ilmaisuun.

Kolmas mm oli työkoneen kauhassa niin korkealla, ettei sinne nähnyt. Mm ei itse hoksannut (eikä kyllä lainkaan älytty ohjeistaakaan, kun oletettiin, että onnistuu tarvittaessa huutamalla), että olisi pitänyt kurottaa kauhasta katsomaan koiraa, jotta rullan olisi voinut antaa oikealla hetkellä oikeaan suuntaan. Treenikaveri yritti huudella oikeaa hetkeä rullan heittoon, mutta homma ei oikein onnistunut, kun ei koira yhtään tajunnut, että rulla lentää kauhasta. Siinä sitten pari kertaa vähän säädettiin, ja yritin miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Koira pyrki itse nousemaan koneeseen kohti kauhaa, joten hetken ihmettelyn jälkeen nostin koiran sinne, mihin se halusikin, ja mm antoi sitten kauhasta rullan. Ehkä lopulta ihan hyvä ratkaisu? Ei ole tästä osaamista eikä kokemusta, niin en oikein tiedä, miten oikeasti olisi kuulunut toimia. Tästä säädöstä saatiinkin sitten harvinaista herkkua eli liikkuvaa kuvaa. Kiitos siitä Mellulle!

Light-treenejä ja parantelua

No mitäs tässä. Pari kuukautta on jo saikuteltu ja sama homma jatkuu. Kohtuullisen pienillä hihnalenkeillä mennään edelleen, ja koiran liikunta-alustat pyrin pitämään pehmeinä. Tässä välillä ollaan käyty jo kerran fyssarilla, sitten ortopedillä kuvaamassa luustoa (kaikki ok) ja piikittämässä kortisonia sekä kahdesti osteopaatilla (tällä kertaa Laioksella) säädettävänä. Kipuilevan hauisjänteen lisäksi koko oikea puoli oli niskasta hännäntyveen jäykkä kuin rautakanki ja koira ylhäältä katsottuna kierossa kuin banaani. Nyt alkaa onneksi helpottaa. Pahimmat jännitykset ovat poissa, ja lihakset alkavat pehmetä. Seuraava osteopaattiaika on kuukauden päästä. Sitten katsotaan taas, missä mennään.

Treenattu on mm. aiempaa vanhempia ja häiriöisempiä jälkiä ja muuta pientä temputusta. Jälkiä on jonkin aikaa jo tehty 2-5 viikossa, ja kivasti on päästy eteenpäin. Jälkitreenipaikkoja meillä on ollut mm. taajamien nurtsialueet, tasaiset metsämaastot, hiekkakuoppa, lammaslaidun, hevoslaitumen vierusta, ulkoilualue jne. Eli paljon on ollut jäljellä häiriöitä muista ihmisistä, koirista, lampaista, hevosista, koirien pissoista, lukuisista häiriöjäljistä jne. Tosi mainiosti Hiisi on selvinnyt kaikesta, ja hyvin on päästy taas jälkitreenien makuun. Jäljestys on kyllä ihan huippukivaa touhua tällaisen koiran kanssa!  

Hakupuolella tehtiin eilen illalla jälkitreenin jälkeen ihan pieni reaktiotreeni kohtalaisen vilkkaassa taajamassa: jäljeltä käveltiin takaisin parkkikselle, ja matkan varrella ojapusikossa olikin piilossa yksi yllärimaalimies. Tarkoitus oli katsoa, reagoiko Hiisi ihmisen hajuun kesken tavallisen kävelylenkin. Äijäkoira oli aivan normaalissa lenkkikuseskelu-nuuskuttelumoodissa ja kävelytien päässä se bongasi vieläpä meitä odottavan treeniporukan. Kaikesta huolimatta se reagoi erittäin vahvasti piilossa olevan maalimiehen hajuun. Siitä lupa mennä, superkehut ja suora palkka maalimiehellä. Sitten treeniporukan luo kehuttavaksi ja lällytettäväksi. Hieno jätkä!

Ollaan me sitten vähän hömpöteltykin:

 

Ke ja su hakutreenit

Teskiviikkona treenattiin kuumalla kelillä, ja alueena oli melko jyrkkä metsärinne. Treenin teemana oli minun liikkuminen, kun koira tulee ilmaisemaan. Ensin kolme maalimiestä partioimalla metsässä ja sitten kolme ”tekniikkatreeniä” niin, että koira näkee maalimiehet.

Aika hottista oli espanjoolin makuun.

Metsässä Hiisi ampaisi heti luvan saatuaan tsekkaamaan aluetta ja tarkasti vanhat piilot sekä alueella kulkevat jäljet. Kovalla vauhdilla liikkui ja tulikin jonkin ajan kuluttua rulla suussa ekalta mm:lta. Joku oikosulku tuli sitten minulle, kun yritin etsiä ryteiköstä kivaa paikkaa, johon koiran olisi helppo tulla vierelle rulla suussa. Käänsinkin huonolla hetkellä selän ilmaisemaan tulevalle koiralle ja rintamasuunnan pois maalimiehen suunnasta -> Hiisi tuli vierelle mutta ravisteli ja pudotti rullan. Noh, eipä muuta kuin uusi lähetys ja uusi rullan nouto maalimieheltä. Olinpas tyly ämmä. Toinen mm meni paremmin, muistin kävellä eteenpäin, kun koira tuli rulla suussa ja ilmaisu sujui hyvin. Kolmas mm oli kuusen alaoksien suojassa, ja koira sai hajun vasta ihan läheltä. Sillä kertaa Hiisi oli jo hetken juossut jyrkkää metsärinnettä vauhdilla ylös ja alas, joten läähätti ja pudotti rullan ennen käskyä. Taas tiukka linja ja uusi rullan haku mm:lta. Uudella yrityksellä vieläpä astuin vahingossa ryteikössä koiran varpaille :(. Hiisi piti kuitenkin tiukasti rullan suussa ja pääsi näytölle.

Otettiin sitten vielä kolme tekniikkailmaisua samalla teemalla, eli pääsin paikkaamaan omia mokiani. Kivasti jaksoi Hiisi painaa, vaikka oli jo aika kuumissaan rinnekirmailun jälkeen eikä sen juoksukuntokaan liene parhain mun äitiyslomani jäljiltä. Bonuksena vielä huono helteenkestävyys, eli kuuma keli vie Hiisistä käytännössä aina parhaan terän. Hyvin meni kaikki kolme, vaikka jatkoin ilmaisuissa kävelyä enkä ollut huomaavinani koiraa. Silti jäi vähän paha mieli omista töppäilyistä. Tässä Nooran kuvaama video yhdestä tekniikkailmaisusta.

Onneksi Hiisi ei muistele pahalla, ja se nähtiin taas vakiryhmän eilisissä treeneissä. Sää oli tällä kertaa miellyttävä: aurinkoinen ja lämpöä vajaat 20. Aika tuuletonta. Otettiin neljä maalia, joiden piiloja en tiennyt, ja teemana oli minun kouliminen. Tarkoitti siis etsintäsuunnitelman miettimistä ja toteuttamista alueen ja olosuhteiden perusteella. Muutenkin harjoittelin kokeenomaista toimintaa, otin alkuun paikkamakuun ja seuruutin koiran parinkymmenen metrin matkan etsinnän aloituskohtaan.

Etsintäsuunnitelmani ei kuulemma ollut hassumpi, mutta huomasin, että käytännössä se oli aika vaikea toteuttaa, koska herkästi ajauduin alueella väärään paikkaan. Sain silti koiraa ohjailtua sinne mihin halusinkin, kaikki ilmaisut toimivat hienosti (ja muistin jatkaa kävelyä), ja Hiisi teki hyvin töitä. Ryhmän juoksunarttu oli treenannut alueella aiemmin, eikä Hiisi jäänyt lainkaan nartun hajuihin kiinni. (Halusi tosin vähän rakastaa nartun omistajaa, kun treeni oli ohi…) Ei törmäillyt tässä treenissä keneenkään, mutta tunki väkisin oksienkin välistä pussaamaan maalimiehet.

Vähän olin itse taas alussa jäykkänä ja unohdin kytkeä koiran ekan maalimiehen näytölle. Hiisi puolestaan oli pätevä piski:  innokas, motivoitunut, rento, skarppi ja kaikin puolin supermainio <3. Sitä ei voi moittia mistään. Lisää partiointitreeniä ohjaajalle siis.

Jälki 4 ja sunnuntain hakutreeni

Jälki 4 oli sellainen ”katotaan nyt miten käy” -jälki, jonka tein lauantaina suurimmaksi osaksi hiekkapohjaiselle lähikentälle ja osaksi kenttää ympäröiviin heinikoihin. Bonuksena oli, että samaisella kentällä oli edellisen päivän ollut sirkus, jossa esiintyi mm. koiria, poni ja vuohia. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä ja ikää neljä tuntia. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen. Tein jäljen kuumaan paahteeseen neljän maissa iltapäivällä, ja ajettiin se kahdeksan maissa. Esineitä oli yhteensä 15.

Ja vaikeeta oli! Aurinko oli polttanut kenttäosuuden aika pahasti, joten haastetta riitti. Pidin liinan lyhyellä, enkä päästänyt haahuilemaan. Kovasti kentän reunat ja koirankusetushajut vetivät puoleensa, mutta en päästänyt, vaan pakotin pysymään ydinjäljellä. Aikamoista taistelua se olikin, ja lisäksi paikallinen nuoriso oli noukkinut kaikki vähänkään kiinnostavat esineet talteen. Loput esineet kuitenkin nousivat ja kulmat menivät superhyvin ja tarkasti, mutta suorat olivat jostain syystä vaikeita. Hiekka vaikeaa ja ruohoalueet selkeästi helppoja. Ensimmäisellä heinäpätkällä Hiisi pyrki välittömästi toisten koirien hajuille ja merkkailemaan, kun annoin vähän liinaa. Toisesta kulmasta paineli yli aika haipakkaa kilpailijoitten hajuja nuuskimaan ja koipea nostamaan. Siitä huomautin napakasti, ja mitä tekee Hiisi… Katsoo minua, kipaisee takaisin hommiin, nostaa esineen keskeltä kulmaa ja jatkaa sitten palkan jälkeen muina miehinä askeltarkkaa jäljestystä.

Jäljen jälkeen tein vielä kentälle pienen esineruudun, josta Hiisi selvisi ihan hienosti. Tästä treenistä tuli opittua, että jälki oli osin liian hankala ja häiriöitä oli varmaankin liikaa suhteessa jäljen vaativuuteen. Seuraavat pari jälkeä lienee fiksua tehdä metsään ja hölläillä vähän.

Hakutreenissä sunnuntaina ajatuksena oli tehdä kokeenomainen suoritus niiltä osin, kun se oli järkevää. Eli käytännössä minä treenasin itse treenimuodollisuuksien lisäksi 1) alueen hahmottamista kartalta (kartan ja kompassin kanssa alueen rajat läpi ennen suoritusta), 2) meille sopivan etsintäsuunnitelman tekoa ja 3) koiran kanssa liikkumista ilman ohjeistusta. Pari videotakin saatiin. Kiitos kuvaamisesta Minnalle!

Ekassa videossa koepaikalle tulo, koiran jättö paikkamakuun, etsintäsuunnitelman teko ja alueen reunalle aloituspaikkaan kulkeminen. Paikalla oli aiemmin ollut ryhmän tärppipäiväinen lagottonarttu, joten halusin ottaa varman päälle ja palkkasin tiheästi. Pakko antaa Hissukalle pisteet siitä, miten kivasti se pärjäsi, vaikka hyvät tuoksut oli varmasti. Itseni sain helposti lietsottua johonkin ihme jännitystiloihin, joten kokeeseen sopiva jäykkkä tärinäfiilis oli taattu :).

Toisessa videossa näkyy hyvin oman jännitykseni aiheuttama sähläys. Video alkaa siitä kun koira on löytänyt maalimiehen ja on tullut minun luokseni tuomaan rullan. Alan kytkeä koiraa näytölle, mutta kas vain, kun en osaakaan! Normaalisti näytölle lähtö menee meillä niin, että koira istuu sivulle, kytken näyttöliinan valjaiden lenkkiin, pyydän luovuttamaan rullan ja annan näytä-käskyn. Jostain tuntemattomasta syystä koira ei nyt istu (mun jännitys, koiran malttamatomuus päästä ekalle näytölle?), pyydän koiralta rullan ennen kytkemistä enkä edes lopulta meinaa osata kytkeä liinaa valjaisiin… Mutta mun typeryyksistä huolimatta Hissukka hoitaa homman ja lähtee näytölle erittäin vauhdikkaasti.

Kolmas video alkaa siitä, kun koira on etsimässä ja irronnut työstämään hajua. Se tarkentaa, ampaisee maalimiehelle ja lähtee ilmaisemaan. Sen jälkeen osaankin jo tehdä näytöllelähtörutiinit ja koira toimii niin kuin se on koulutettu toimimaan. Näytöllä maalimies palkkaa ensin ja sitten palkkaan vielä itse. (Videon jälkeen palkkaan koiran vielä pallolla ja viimeinen mm leikkii myös pallolla. Siinäkään koira ei yritä rähmiä maalimiestä.)

Treeni meni muuten kivasti, mutta ensimmäisellä maalimiehellä Hiisi oli tehnyt taas hiisit eli ajanut täysillä päin maalimiestä, vieläpä päin kasvoja :(. Tätä ei ollut sattunut pitkään aikaan, joten iso pettymys minulle. Jos näin kävisi kokeessa, meidät erittäin todennäköisesti hylättäisiin siihen paikkaan. Toisella maalimiehellä Hiisi oli ollut erittäin kohtelias: Saapui lähelle nuuskaisemaan, nuolaisi kasvoja, otti rullan. Näytöllä oli erittäin korrekti, kuten videoltakin näkyy. Alussa tehtiin myös luoksepäästävyys koemaisesti, ja siinä Hiisi käyttäytyi myös erittäin fiksusti. Piti kaikki neljä tassua maassa, vaikka ei ollut edes käskyn alla.

Seuraaviin treeneihin pitäisi nyt ihan vakavasti miettiä, miten törmäilyt ennen rullan nostoa saataisiin lopullisesti koiran käytöksestä pois ilman että vaikutetaan haitallisesti ilmaisun ja muun työskentelyn mielentilaan. Parin kolmen kuukauden tehotreenillä törmäilystä ei selvästikään päästy, vaikka siltä jo hyvän aikaa näytti. Heti kun on etsintätilanne ja sopiva paikka, niin Hiisihän törmää. Jos treenataan näitä erikseen, niin ei törmää. Äh. Prkl!

Tarkennustreeni ihmishajulla

Pitkästä aikaa ollaan tehty muutama takapihatreeni hajulapuilla. Kuten aiemminkin, ideana näissä on hajun tarkennus loppuun asti eli se, että koira malttaisi aina tarkentaa loppuun saakka (myös ”näkymätöntä” hajunlähdettä) eikä kertoisi, että ”jossain tässä aika lähellä se on”. Tässä ollaankin edistytty, kuten videolta näkee. Hiisi on hiffannut, että hajun lähde pitää oikeasti näyttää ja vääntää minulle rautalangasta.

Videolle päätyi nyt treeni, jossa takapihan kiviaidan rakoon on piilotettu kolmen päivän ikäinen hajulappu. Se on muhinut piilossa puolisen tuntia. Hajun antanut ihminen on lisäksi kolme päivää sitten kävellyt takapihan poikki pari kertaa.

Pihaa ympäröi kahdelta puolelta pensasaita ja kahdelta puolelta rakennus. Luulisin siis, että treenipaikkana aika vaikea, koska haju leviää helposti joka puolelle, kimpoilee seinistä ja johtaa koiraa herkästi väärään suuntaan. Joskus olisi kiva saada joku kokenut koira testaamaan meidän takapiha, koska luulen, että Hiisi joskus kiertelee työskentelyn ohessa huvikseen tsekkailemassa jälkiä. Tai sitten se ei tee sitä huvikseen, vaan kiertely johtuu siitä, että hajua on tosiaankin joka puolella pihaa ja koira ihan oikeasti tsekkailee hajun rajoja.

Herra 47 & naaras

Kuten tutut tietävät, Hissukka (alias Herra 47) ei ole naaraiden keskuudessa millään tavalla suosittu seuralainen. Överiflirtti luonne ja innokkaat hurmausponnistelut takaavat kauniimman sukupuolen ikuisen epäsuosion. Jos Hissukka olisi ihmismies, se ördäisi selvin(kin) päin naisille törkeitä iskurepliikkejä ja kourisi himokkaasti haarojaan uskoen vilpittömästi, että naisväki sellaisesta innostuu. Tsek tis out.

Tarkentelutreenejä

Haku- ja jälkitreenien lisäksi meillä tehdään pikkupuuhasteluna treenejä, joiden tarkoituksena on toisaalta vaivata koirapoloisen päätä ja toisaalta harjaannuttaa niitä taitoja, joita myös lajitreeneissä tarvitaan. Yksi esimerkki on hajun tarkentaminen. Kun koira saa nenäänsä ihmisen tai esineen hajun, hajua leviää ilmavirtojen mukana moneen paikkaan, ja koira joutuu tekemään enemmän tai vähemmän töitä löytääkseen varsinaisen hajunlähteen. Teetän Hiisillä paljon tarkennustreenejä erilaisissa olosuhteissa, koska toivon, että varsinkin rullakoiralla se lisäisi sitkeyttä tarkentaa loppuun saakka ja ehkäpä myös ehkäisisi valeilmaisuja eli sitä, että koira ilmaisee maalimiehen sijasta pelkkää hajua.

Hiisin kanssa tarkentelen usein meillä kotona sisällä. Tarkennustreeneissä hyödynnän hajutunnistuksen yhteydessä opetettua taitoja, eli käytännössä sitä, että voin antaa koiralle haistettavaksi jonkin esineen (tai ihmishajun). Käyn piilottamassa sen johonkin, minkä jälkeen palaan koiran luo ja annan luvan lähteä etsimään. Joskus esine on minulla kädessä mutta useimmiten käsittelen sitä ainoastaan pihdeillä.

Kun pointtina on tarkennus, en kotitreeneissä odota koiralta ilmaisua, vaan ainoastaan sen, että se tekee tarkennustyön loppuun asti. Ei siis riitä, että koira ilmaisee hajua puolen metrin päästä, vaan vien jatkuvasti treenejä siihen suuntaan, että nenän on osoitettava juuri siihen kohtaan, josta haju tulee. Varsinkin sisätiloissa hajujen tarkentaminen on koiralle tosi vaativa tehtävä.

Saatan joskus tarkoituksella (toki vahingossakin) painostaa koiraa seisomalla itse ihan lähellä tai kehottamalla etsimään, vaikka koira omasta mielestään on jo löytänyt tarpeeksi hyvin. Jos koira merkkaa useita paikkoja tai vanhoja piiloja ja osuu siinä hötäkässä oikeaankin, saatan leikkiä tyhmää ja seuraan, mitä koira tekee, kun jään odottamaan, että se ilmaisee uudelleen ja sitkeämmin oikeaa paikkaa.

Nämä kotoiset etsintätreenit ovat Hiisin mielestä superhauskoja, vaikka toisaalta ne ovat myös haastavia. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että haastavuus on koiran mielestä osa hauskuutta. Ohjaajan kannalta vaikeusastetta nostaa se, että en oikeasti voi tietää, miten hajut asunnossa liikkuvat. Jotain toki opin joka kerta itsekin, mutta aina tulee uusia yllätyksiä, jotka paljastuvat koiran työskentelyä seuraamalla. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi joku piilo on koiralle vaikea, vaikka olen itse kuvitellut sen olevan melko helppo.

Tässä pari videota, jos jotakuta kiinnostaa, miltä nämä meidän pikku iltapuhteet näyttävät. Treeniolosuhteet ovat antoisimmat luonnollisesti silloin, kun kämppä on sekaisin kuin atomipommin jäljiltä ja osa rojuista odottaa varastointia, osa kuskausta kaatopaikalle. Molemmissa videoissa näkyy hyvin, miten koira ilmoittaa määrätietoisesti monta kertaa, että jossain tässä se etsittävä esine on, mutta viimeinen silaus eli huolellinen tarkennus jää tekemättä. Kaikesta kamaluudestaan huolimatta videointi on tosi opettavaista. Videoista näkee sellaista, mitä ei treenin aikana ole pystynyt huomioimaan.

Jälkimmäinen video on tosi pitkä ja menee vähän jo kidutuksen puolelle, kun koira saa vahingossa pyykkitelineen niskaansa ja hämmentyy siitä. Onneksi ei kuitenkaan mene lukkoon, vaan pystyy pikku raivauksen jälkeen jatkamaan. Ongelmalliseksi osoittautuu myös hajun liikkuminen seinänvierustaa pitkin. Koira ilmaisee kerta toisensa jälkeen seinää, sitten vanhoja piilopaikkoja. Siinä vaiheessa kun itse ymmärrän hajun liikkuvan seinää pitkin, suljen oven, jotta hajua olisi helpompi työstää. Itsepäisesti koira on melkein loppuun asti sitä mieltä, että esineen on pakko olla seinässä. Pyykkiteline-episodin jälkeen olisin mieluusti suonut koiralle nopean löydön, mutta nyt ei valitettavasti käynyt niin.

Pelastushakua

Tässäpä superhieno kuva viikko sitten lauantaina tehdystä etsintätreenistä. Ideana oli saada koiralle aikaan pikku etsintätehtävä, koska koko syksy ollaan tehty melkeinpä pelkästään ilmaisutreenejä erilaisilla kiemuroilla ja maalihenkilöt ovat aina löytyneet hyvin nopeasti.

Kuvassa näkyy oranssilla merkittynä noin puolen hehtaarin kokoinen alue, joka käytiin läpi. Sininen nuoli merkkaa tuulen suuntaa alueen pohjoisrajalla. Sininen tähti on maalimies. Sininen soikio on paikka, jossa koira selvästi reagoi ja punaiset soikiot ovat paikkoja, joissa koira teki ilmaisun. Vihreä laatikko on auto, josta lähdettiin kaartaen kentälle. Kentän ja metsän rajalla on erittäin jyrkkä nousu, eli kenttä jää kuoppaan.

 

No eipä tietty mennyt ihan suunnitellusti tämä treeni. Oli sovittu, että maalimies on kentän pohjoispäässä sijaitsevan jyrkän rinteen puolivälissä. Koira sai ensimmäisen kerran hajun maalimiehestä jo pienen vihreän ympyrän kohdalla. Saman tien kun puin etsintävermeet, Hiisin nenä alkoi käydä ja se katseli nuuskutellen kohti kentän pohjoispäätä. Seuruut ja paikkamakuut olivat ok, seuruutin siis alueen etelärajalle ja annoin luvan etsiä.

Koira lähti länteen ja minä perässä. Lähdettiin sitten nousemaan rinnettä loivasti ylös kohti itää, koska siinä kohtaa tuuli tuntui käyvän idästä. Noustiin rinteen päälle ja kaarrettiin lopulla itään. Olin aika ihmeissäni, kun löytöä ei tullut, joten ajattelin, että ehkä maalimies olikin ehkä ehtinyt kauemmas. Tässä kohtaa koira oli jopa käynyt kymmenen metrin päästä maalimiehestä, mutta tuuli oli myötäinen, joten ei hajua eikä löytöä.

Tehtiin sitten laaja kierros pohjoisen kautta länteen, ja sinisen soikion kohdalla koira reagoi vähän. Lähdettiin laskeutumaan kohti alueen eteläistä kulmaa, ja koira teki ison kaarroksen länteen. Kaarrokselta palattuaan lähti määrätietoisesti kohti punaista soikiota alueen etelärajalla ja teki elämänsä ensimmäisen valeilmaisun. Harmillisesti en vain tiennyt sitä valeeksi ja hyväksyin :/. Näytölle mentiin juurikin tuohon punaiseen ympyrään, josta koira ei osannut jatkaa. Rullan otin siinä kohtaa pois kaulasta, koska tiesin, että maalimiehellä oli irtorulla varmistimena.

Jatkettiin matkaa muistaakseni kentän reunaa pitkin itään. Yhtäkkiä koira spurttasi lujaa kentän eteläreunaa kohti, jossa oli asuintalo ja ihmisiä ulkona pihatöissä. Annoin koiran juosta melkein talolle asti, koska ajattelin, että jospa se saa pohjoistuulen mukana hajusta kiinni matkalla. Kutsuin sitten takaisin, kun huomasin, että olikin selvästi menossa ilmaisemaan kaukana olevaa pihaporukkaa. Käännyttiin kohti aluetta, ja vasta siinä vaiheessa huomasin itse maalimiehen. Koirakin sai vihdoin hajun, reagoi heti vahvasti ja teki ilmaisun.

Olihan kyllä vaikea paikka minulle ja opettavaiset olosuhteet. Kaikista vaikeinta oli ehkä ohjaajan kannalta se, että maalimiehen oli tarkoitus olla muualla kuin siellä missä oli. Samoin huomasin vältteleväni alueen lähellä olevaa rivitaloa, kun en halunnut ajaa koiraa ihmisten takapihoille. Tuulen suuntien havainnointi ”lennosta” koiran tarkkailun ja partioinnin lomassa oli myös hankalaa, kun metsän puolella tuuli pohjoisesta, kentällä metsän rajassa kävi itätuuli, kauempana kentällä taas tuuli pohjoisesta. Itätuuli painoi ilmeisesti maalimiehen hajua aika pitkälle länteen, koska koira sinne mieluusti hakeutui. Lännessä oli lisäksi iso kosteikko, joka saattoi vetää hajua aika kaukaakin.

Minulla maaston lukeminen on vielä aika heikkoa, kun kokemusta on lähinnä pistottamisesta. Paljon on siis opittavaa sillä saralla. Koira puolestaan tarvitsee selvästikin treenejä, joissa maalimies ei löydy heti. Nyt turhautuu ja ottaa välillä piehtarointitaukoja, kun on tottunut kolme kuukautta ilmaisutreeneissä löytämään aina heti. Koskaan aiemmin en ole samanlaista turhautumispiehtarointia siltä nähnyt, vaan on tullut selvästi uutena juttuna reipastempoisten ilmaisutreenien kylkiäisenä.

Positiivista oli, että heti hajun saadessaan koira reagoi ja toimii. Valeilmaisua hajun perusteella kokeilee varmaan toisenkin kerran, jos siihen tulee mahdollisuus. Radiopuhelimet on siis otettava käyttöön tai pelattava irtorullilla silloin, kun tiedossa on, että luvassa on jonkin verran kuljeskelua ja turhautumista ennen löytöä.

Loppuun vielä maalimiehen kuvaama videonpätkä yhdestä ilmaisun tekniikkatreenistä. Tältä se siis suurin piirtein etsittävän näkökulmasta näyttää, kun Hiisi löytää ja ilmaisee:

 

 

Mentiin metsään

Tänään käytiin pitkällä metsälenkillä. Oltiin 3 tuntia ja 12 kilsaa eikä edes väsähdetty. Paljoo.

Ihasteltiin muun muassa kukkasia ja käen kukkumisia.

Hiisi oli ihan että tästä mennään, kun on ennenkin menty.

No ei menty, kun mentiinkin vähän kuivempaa reittiä.

Löydettiin niin kiva esineruutupaikkakin, että tehtiin pikku treeni. Onneksi mulla on aina palkka ja jotain rojua taskussa tämän kaltaisten hätätilanteiden varalta =). Ruutu oli 10 metriä leveä ja noin 80 metriä syvä. Yhdessä tallattiin ruutu ja sitten kävin piilottamassa esineen takarajalle. Sillä aikaa Hiisi odotteli turvallisen välimatkan päässä eikä päässyt kurkkimaan, mihin pudotin esineen.