TOKO | Hiisin ja Yolan blogi

Hiisin kanssa ollaan oltu joitakin kertoja hajutunnistushommissa teemana jälki & tarkkuus taajamassa. Esineisiin sillä on hyvä motivaatio, paitsi välillä, kun jälki oikein imaisee. Pari jälkitreeniä ollaan tehty kokeiluhengessä ohuella hangella ja pikkuruisilla metalliesineillä. Tiedän, ettei Hiisi jäljestäessään tee silmillään yhtään mitään, joten tuskin haittaa, vaikka jalanjäljet näkyvät. Pääsenpähän nillittämään ja vaatimaan tarkempaa duunia. Hirmu hyvä fiilis on näistä pikkutreeneistä jäänyt. Esinemotivaatiota on toki aina varaa nostaa, koska jäljen imu on niin älyttömän vahva.

Yksi tokokerta jäi joulunvieton takia väliin, mutta eilen käytiin taas. Hiisillä asenneteema jatkuu seuruussa ja kontaktissa. Lisäksi vähän paikkamakuuta yksin ja rivissä. Tällä kertaa hallivuorolla mukana oli kaksi meidän taloyhtiössä asuvaa isoa urosta, jotka huutelivat aina välillä erittäin rumia juttuja Hiisille ja yrittivät kovastikin provosoida, vaikka Hiisi ei niitä millään tavalla noteerannut. Niiden kanssa tarina on sellainen, että karkasivat keväällä kolmeen pekkaan omasta pihastaan ja olivat tulossa suoraan Hiisin päälle, kun Jarkko ulkoilutti sitä viereisellä tiellä. Jarkko sai silloin pidettyä hyökkääjät pois iholta ja ajettua ne pois. (Kepopisteitä ropisi heti ainakin tsiljoona!) Bonuksena urheudestaan sai tosin yhden hampaista haavat omaan jalkaansa… Siitä lähtien nämä urokset ovat rähjänneet ja temponeet aivan raivona, jos bongaavat Hiisin jossain. Pelkkä näkö- tai hajuhavainto ohi ajavasta autostakin käsin riittää. Hiisi on onneksi niitä kohtaan tosi cool. Heti hyökkäyksenkin jälkeen oli vain jatkanut kävelylenkkiä muina miehinä ihan normaalisti.

Häiriönä oli näiden jäpiköiden lisäksi myös vinkuva pikkupentu ja kiva narttu, jonka kanssa Hiisi on päässyt vähän rälläämäänkin. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta en valita. Häiriöiden vaikutus näkyy ehkä hitusen, mutta tosi hyvä asenne Hiisillä edelleen, ja olin erittäin tyytyväinen, kun ottaa huomioon kaikki nuo häiriöt, joita tällä kertaa saatiin.

Perusasennossa on nyt selkeästi ongelmia, jos koiran tulokulmat ovat hankalat. Varmaankin raskauden peruja, kun huomasin, että ison mahan kanssa perusasennon paikka pääsi vähän lipsumaan niin, että meinaa jäädä vajaaksi. Koira lipesi vähän eteen ja aukesi takapäästään. Liikkeessä paikka oli mielestäni pääasiassa ok.

Ihmishäiriössä Hiisi ärsyttävän herkästi lipeää nuuskaisemaan lähellä olevaa ihmistä, kun ihmiset vain ovat niin perhanan mielenkiintoisia. Jostain syystä erityisesti naisihmiset eivät voi vastustaa Hiisin vetoavaa katsetta, ja senhän se pirulainen kyllä tietää. Pettämätön tutkakin sillä on, että keneltä saa herkkuja. Aina on porukassa joku heikko lenkki, joka antaa namia tai ainakin puolivahingossa rapsuttaa, kun kikkaragigolo on niiiiiin ihana. Ja jos kaikki ovat, että nyt oikeesti hei, niin ainahan voi vähintään yrittää nuuhkaista jonkun hanuria :/.

Paikkamakuut menivät tosi hyvin. Yksin ollessa olin selin ja juttelin treenikaverin kanssa. Kuvasin siitä videota, ja katsottuani totesin, että ainoa huomautuksen aihe oli, että kääntyi turhan rentona lonkalle. Riviin en viitsinyt sitä jättää yksin, kun vieressä oli yksi mahdollisesti raivoava vihulainen ja kentän toisessa päässä toinen huuteli rumia. Palkkailin lähellä ja olin itse rento ja hyväntuulinen. Hiisi oli koko ajan tosi keskittynyt minuun, enkä nähnyt merkkejä ärsyyntymisestä vihulaisiin.

Pari videonpätkää häiriötreeneistä tuossa:

Yolan kanssa leikittiin, tehtiin ihan pikkuisen kontaktiharjoituksia ja seuruuta. Viime aikojen valvomiset + muu ohjelma tuntui kiristävän omaa pinnaa aavistuksen, joten päätin, että en ota sen kanssa nyt enempää. Alan seuraavaksi kotona selvitellä sille perusasennon paikkaa naksun avustuksella. Kontaktihan sillä on luonnostaan tosi hyvä, eikä se tunnu reagoivan ympäristön tapahtumiin mitenkään. Ihan omassa kuplassamme ollaan kaksin, mikä on ihan huippua! Ihan ihmeellinen koira :).

Ennen joulua ehdittiin käymään taas perjantaivuorolla tokoilemassa. Teetin molemmilla seuruuta. Yolalle ajattelin lähteä tekemään sitä imuttamalla. Sillä kun ei tunnu olevan mitään ongelmaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa eli syödä ja liikkua. Hiisille imutussysteemi ei koskaan oikein toiminut, joten sille opetin seuruun naksuttelemalla ensin oikean perusasennon. Seuruu oli sitten laajennusta siitä ajatuksesta, eli käytännössä ”pidä perusasennon paikka, vaikka liikutaan”. Hirmu kivasti ne molemmat teki. Seuruiden lisäksi leikittiin molempien kanssa. Yola teki vähän ruutua ja Hiisi häirittyä paikkamakuuta. Hirmu mukavasti meni tämäkin treenikerta.

Yolalla tosi kiva asenne, eikä sitä yhtään häiritse muut kentällä olijat. Vähän perä heittelee ja takaisin tullessa seuruu aukeaa takaa. En näköjään osaa yhtään katsoa, miten sen peräpää seilaa.

Hiisi oli ihan älyttömän lutuinen, kun teki niin kivalla asenteella. Ei herpaantunut, vaikka olis ollut ympärillä koiria ja katseltavaa. Tokoiluhommissa sen keskittyminen ei ole koskaan ollut mitenkään kehuttavaa, mutta nyt alkaa näyttää aika kivalta. Hyvän keskittymisen kylkiäisenä käännöskin näytti minun silmään ihan hyvältä. Olen yrittänyt opetella sitä kääntymistä niin, että olisin koiralle reilu: ensin kääntyy katse, sitten hartiat, sitten kroppa ja jalat.

Kiva hakutreenikin saatiin Hiisin kanssa ennen joulureissua. Pari maalimiestä, joista toisen pyysin jotenkin jäynästi johonkin. Eka mm oli maannut camoverkon alla, ja Hiisi oli kovasti yrittänyt päästä kuonolla koskettamaan kasvoja. Pressun kanssa ei kuulemma yritä, joten verkko on sille eri juttu. Vähän ekan mm:n jälkeen Hiisi sai nenäänsä jotain ja lähti määrätietoisesti irtoamaan alueen ulkopuolella. Muutaman kerran sain sitä huudella, ja aika pitkälle se jotain hajua tarkasti, ennen kuin palasi. Epäilin tietty riistaa, mutta myöhemmin toinen mm kertoi, että siellä oli ihan tuore ihmisen jälki. Kiva tietää, että olikin ihminen! Toisesta mm:stä Hiisi sai hajun melkeinpä heti palattuaan tarkistusretkeltä. Mm oli aika korkealla puussa, jonne tarkentaminen ei ollut koiralle mikään ongelma. Rullan nostoa sen sijaan Hissukka, tuo pieni putkiaivo, pohdiskeli kovasti. Että voiko sitä ollenkaan nostaa, kun ei pääse koskettamaan löytöä. Lähti ensin ilman rullaa minua kohti, palasi sitten nopeasti mm:lle ja tuli sitten rulla suussa ilmaisemaan. Näytölle vei puun juurelle ja katseli ylös ja minua vuoronperään. Tällä kertaa roikuin liinassa molemmat näytöt, eikä roikkuminen vaikuttanut Hiisiin mitenkään.