Ennen joulua ehdittiin käymään taas perjantaivuorolla tokoilemassa. Teetin molemmilla seuruuta. Yolalle ajattelin lähteä tekemään sitä imuttamalla. Sillä kun ei tunnu olevan mitään ongelmaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa eli syödä ja liikkua. Hiisille imutussysteemi ei koskaan oikein toiminut, joten sille opetin seuruun naksuttelemalla ensin oikean perusasennon. Seuruu oli sitten laajennusta siitä ajatuksesta, eli käytännössä ”pidä perusasennon paikka, vaikka liikutaan”. Hirmu kivasti ne molemmat teki. Seuruiden lisäksi leikittiin molempien kanssa. Yola teki vähän ruutua ja Hiisi häirittyä paikkamakuuta. Hirmu mukavasti meni tämäkin treenikerta.
Yolalla tosi kiva asenne, eikä sitä yhtään häiritse muut kentällä olijat. Vähän perä heittelee ja takaisin tullessa seuruu aukeaa takaa. En näköjään osaa yhtään katsoa, miten sen peräpää seilaa.
Hiisi oli ihan älyttömän lutuinen, kun teki niin kivalla asenteella. Ei herpaantunut, vaikka olis ollut ympärillä koiria ja katseltavaa. Tokoiluhommissa sen keskittyminen ei ole koskaan ollut mitenkään kehuttavaa, mutta nyt alkaa näyttää aika kivalta. Hyvän keskittymisen kylkiäisenä käännöskin näytti minun silmään ihan hyvältä. Olen yrittänyt opetella sitä kääntymistä niin, että olisin koiralle reilu: ensin kääntyy katse, sitten hartiat, sitten kroppa ja jalat.
Kiva hakutreenikin saatiin Hiisin kanssa ennen joulureissua. Pari maalimiestä, joista toisen pyysin jotenkin jäynästi johonkin. Eka mm oli maannut camoverkon alla, ja Hiisi oli kovasti yrittänyt päästä kuonolla koskettamaan kasvoja. Pressun kanssa ei kuulemma yritä, joten verkko on sille eri juttu. Vähän ekan mm:n jälkeen Hiisi sai nenäänsä jotain ja lähti määrätietoisesti irtoamaan alueen ulkopuolella. Muutaman kerran sain sitä huudella, ja aika pitkälle se jotain hajua tarkasti, ennen kuin palasi. Epäilin tietty riistaa, mutta myöhemmin toinen mm kertoi, että siellä oli ihan tuore ihmisen jälki. Kiva tietää, että olikin ihminen! Toisesta mm:stä Hiisi sai hajun melkeinpä heti palattuaan tarkistusretkeltä. Mm oli aika korkealla puussa, jonne tarkentaminen ei ollut koiralle mikään ongelma. Rullan nostoa sen sijaan Hissukka, tuo pieni putkiaivo, pohdiskeli kovasti. Että voiko sitä ollenkaan nostaa, kun ei pääse koskettamaan löytöä. Lähti ensin ilman rullaa minua kohti, palasi sitten nopeasti mm:lle ja tuli sitten rulla suussa ilmaisemaan. Näytölle vei puun juurelle ja katseli ylös ja minua vuoronperään. Tällä kertaa roikuin liinassa molemmat näytöt, eikä roikkuminen vaikuttanut Hiisiin mitenkään.
Maalimiehen näkökulma (c) Jari Miettinen
Lopuksi Hiisi pääsi vielä sosiaalistumaan poroneito Neelan kanssa, ja kiva Jari napsi niidenkin touhuista kuvia.
Hiisin ja Yolan blogi 