Torstai-iltana talkoilin IPO-klubin jälkikokeen esineruudussa. Kisailijoiden joukossa oli ihana multitalentti-Enni, joka muuten teki ykköstuloksen ja sai nyt koularin myös jäljeltä!
Talkoilun ja Palveluskoira-lehden esineruutuartikkelin innoittamana otin Hiisin kisaruutuun ennen kilpailijoita. Se sai nähdä, kun Sami vei esineet hihkuen ja ilakoiden ruutuun. Lähetin ensin kolmoselle ja sitten muistikuvana ykköselle. Kolmosen toi hienosti ja vauhdikkaasti. Ykkönen ei ensimmäisellä lähetyksellä noussut, mutta Hiisi kesti toisen lähetyksen lähelle samaa paikkaa, nosti hyvin ja toi kivasti.
Kisatottisten jälkeen menin vielä iltamyöhällä Hiisin kanssa metsään ja kokeilin Palveluskoira-lehden treenivinkkiä, jonka ideana on opettaa koiraa tekemään suoria pistoja. Jätin Hiisin maahan ja tallasin pari metriä leveän suikaleen, jolla oli syvyyttä parikymmentä metriä. Perälle jätin hanskan ja palasin koiran luo. Käskyn alla odottelu oli tehnyt hyvää Hiisin vireelle, ja se lähti todella innoissaan etsimään esinettä. Toi innokkaasti, ja sitten ohjaajan oli pakko tyriä. Ollaan harjoiteltu paljon hyviä luovutusasentoja, ja päätin idioottina kokeilla sitä tässäkin… Tyhmää oli nostattaa koiran pudottama esine, koska motivaatiotahan se selvästi söi. Miten sitä voikin olla niin typerä, että pakko on kokeilla, vaikka periaatteessa hyvin tietää, että vielä ei kannata. Liian hätäinen olen.
Eipä se onneksi mikään korjaamaton virhe ollut. Tein toiseen paikkaan uuden suikaleen, näytin Hiisille palkan ja lähetin etsimään. Nyt esine oli kiven takana, joten ensimmäisellä lähetyksellä ei osunut haju nenään, vaikka lähellä kävi. Koira selvästi hämmentyi, ravisteli ja nosti jalkaa. Kutsuin siis iloisesti Hiisin takaisin, kehaisin tulosta, ja käytiin sitten yhdessä katsomassa esineen paikka. Uusi yritys, ja tällä kertaa esine nousi hyvin. Siitä iloinen ja antelias palkka.
Huh. Pitäisi vaan uskoa, että Hiisille ei voi tehdä montaa toistoa. Muuten se nukahtaa tai alkaa muuten vain laamailla. Note to self: jos eka on hyvä, pitää osata jättää siihen. Maksimissaan yhden toiston voi tehdä. Ei jauheta eikä hinkata. Itse olen niin hidasjärkinen, että haluaisin aina tehdä enemmän =(.
Hiisin ja Yolan blogi 