Hiisi SPA1

11.8.2012 by Sanna 8 kommenttia

Otettiin yllättäen äkkilähtö spanielien taipumuskokeeseen katsomaan, löytyykö Hiisistä spanielimaisia taipumuksia. Järjestäjänä oli Keski-Suomen Spanielikerho ry, paikkana Petäjävesi ja ylituomarina erittäin mukava Olavi Nurmiranta. Vietimme oikein leppoisan taipparipäivän rennossa seurassa koirien kanssa touhuten ja lopuksi makkaraa paistellen.

Kivaa oli, joten suosittelen lämpimästi taippareita kaikille vesikoiraihmisille!  Ennakkoon ei tarvitse harjoitella, kunhan koira suostuu uimaan, osaa noutaa ja tulee käskystä luokse.

Pomomies esittelee kotipuutarhassaan SPA1-ruusuketta.

Kaikki osa-alueet tulivat hyväksytyiksi, joten päästiin läpi =). Eniten hirvitti koirasosiaalisuuden arviointi. Se hoidettiin niin, että kaikki kokeen seitsemän urosta (narttuja ei ollut) pistettiin ohjaajineen rinkiin nokat vastakkain ja katsottiin, mitä tapahtuu. Meidän vieressä oli heti terhakkaalla pörinäasenteella varustautunut puolitoistavuotias sprinkku-uros, joten tuumasin, että me on hävitty tää peli. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kurkkuääntelyistä huolimattta läpäisimme tämänkin osion (ei tosin mitenkään kunniakkaasti).

Sosiaalinen käyttäytyminen 

Nuori uros, joka luulee olevansa porukan pomo ja hieman ärisee muille uroksille. Ihmisille hyvin ystävällinen.

Haku ja laukaus

Hakuosuudella yritettiin kävellä ryteikköisessä metsässä ja katsottiin, mitä koira touhuilee. Koira päästettiin irti ja kytkettiin käskystä. Koiran ollessa irti ohjaajasta ammuttiin haulikolla.

Haku riittävän laajaa, hieman hidasvauhtista. Saisi käyttää nenäänsä tehokkaammin. Tottelee hyvin ohjaajaa ja innostuu laukauksesta.

Jäljestys

Jäljestyksessä koira jäljesti tuoretta fasaanin laahausjälkeä. Jälki oli noin 120 metriä pitkä ja meidän jäljellä taisi olla kaksi kulmaa ja ojan ylitys. (Kuulin jäljentekijän selittävän jotain, että hän oli joutunut vähän muuttamaan suunnitelmaa. Olisi kai pitänyt olla vähän erilainen jälki.) Hiisi tutki jäljen alkumetrit todella hartaasti syventyen, ja tuomari alkoi jo vitsailla, että täytyykin pistää kello käyntiin… Nooh, herra professori teki analyysinsa ja lähti sitten aika vauhdilla etenemään.

Lopussa ollutta fasaania Hiisi yritti leikittää ja kierteli sitä tohkeissaan. Lopulta se alkoi näykkiä fasaania, ja tuomarin lähdettyä otti linnun suuhunsa. Ote oli tasainen ja rauhallinen, eikä Hiisi meinannut päästää oma-aloitteisesti lainkaan irti. Ilmeestä näki jo, että irrotuskäskyä on ihan turha edes antaa. Onneksi minulla oli taskussa kissanruokaa, jonka avasin samalla kun annoin irrotuskäskyn. Siitä Hiisi hämmentyikin niin, että vaihtoi fasaanin kissanruokaan.

Kokeen jäljentekijä/maastovastaava kehui Hiisin riistaviettiä ja syttymistä fasaaniin ja totesi, että ensimmäiseksi lintukohtaamiseksi koiran suhtautuminen lintuun oli suorastaan erinomainen. Hän oli myös sitä mieltä, että kyllä Hiisistä helposti metsästyskoiran saisi. (Nyt sormet ristiin, ettei tämä fasaaniin rakastuminen aiheuta meille karmeita ongelmia ihmisjäljellä…)

Hajuanalyysin tehtyään koira lähtee maavainuiseen jäljestykseen, joka vie tarkasti kaadolle, jota hetken emmittyään alkaa näykkimään.

Vesityö

Vesityöosuudessa koiran piti uida vähintään 5 metriä ja hakea linnun siivillä peitetty puupalikka eli riistapukki. Melkein kaikilla taisi olla oma mukana, mutta me saatiin sellainen lainaksi järjestäjiltä. Riistapukki oli ällöttänyt ja vähän pelottanut Hiisiä autojen luona, mutta yllättäen sillä ei ollut mitään ongelmaa hakea pukkia vedestä ja luovuttaa nätisti käteen.

Ui halukkaasti, luovutus käteen.

Tottelevaisuus

Hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Pari luottaa toisiinsa, ja tarkka jäljestäminen voisi avata uran jälkikoirana.