No mitäs tässä. Pari kuukautta on jo saikuteltu ja sama homma jatkuu. Kohtuullisen pienillä hihnalenkeillä mennään edelleen, ja koiran liikunta-alustat pyrin pitämään pehmeinä. Tässä välillä ollaan käyty jo kerran fyssarilla, sitten ortopedillä kuvaamassa luustoa (kaikki ok) ja piikittämässä kortisonia sekä kahdesti osteopaatilla (tällä kertaa Laioksella) säädettävänä. Kipuilevan hauisjänteen lisäksi koko oikea puoli oli niskasta hännäntyveen jäykkä kuin rautakanki ja koira ylhäältä katsottuna kierossa kuin banaani. Nyt alkaa onneksi helpottaa. Pahimmat jännitykset ovat poissa, ja lihakset alkavat pehmetä. Seuraava osteopaattiaika on kuukauden päästä. Sitten katsotaan taas, missä mennään.
Treenattu on mm. aiempaa vanhempia ja häiriöisempiä jälkiä ja muuta pientä temputusta. Jälkiä on jonkin aikaa jo tehty 2-5 viikossa, ja kivasti on päästy eteenpäin. Jälkitreenipaikkoja meillä on ollut mm. taajamien nurtsialueet, tasaiset metsämaastot, hiekkakuoppa, lammaslaidun, hevoslaitumen vierusta, ulkoilualue jne. Eli paljon on ollut jäljellä häiriöitä muista ihmisistä, koirista, lampaista, hevosista, koirien pissoista, lukuisista häiriöjäljistä jne. Tosi mainiosti Hiisi on selvinnyt kaikesta, ja hyvin on päästy taas jälkitreenien makuun. Jäljestys on kyllä ihan huippukivaa touhua tällaisen koiran kanssa!
Hakupuolella tehtiin eilen illalla jälkitreenin jälkeen ihan pieni reaktiotreeni kohtalaisen vilkkaassa taajamassa: jäljeltä käveltiin takaisin parkkikselle, ja matkan varrella ojapusikossa olikin piilossa yksi yllärimaalimies. Tarkoitus oli katsoa, reagoiko Hiisi ihmisen hajuun kesken tavallisen kävelylenkin. Äijäkoira oli aivan normaalissa lenkkikuseskelu-nuuskuttelumoodissa ja kävelytien päässä se bongasi vieläpä meitä odottavan treeniporukan. Kaikesta huolimatta se reagoi erittäin vahvasti piilossa olevan maalimiehen hajuun. Siitä lupa mennä, superkehut ja suora palkka maalimiehellä. Sitten treeniporukan luo kehuttavaksi ja lällytettäväksi. Hieno jätkä!
Ollaan me sitten vähän hömpöteltykin:
Hiisin ja Yolan blogi 